Torstai, 22.8.2019 
Iivari, Iivo
Mielipide

Mielipide: Voiko nuori saada kesätöitä muuten kuin suhteilla?

  • Lukijan kirjoitus
Kuvituskuva Kuvituskuva

Suomi on muuttunut agraari- ja teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi. Yhä harvemman nuoren vanhemmilla on oma yritys tai maatila, johon voi työllistyä kesäksi ja saada kokemusta työelämästä. Nykyisin työt ovat pienissä ja suurissa yrityksissä, kunnissa, kaupungeissa ja muissa yhteisöissä.

Mistä nykynuori voi saada kesätyöpaikan? Yritykset ja yhteisöt suhtautuvat yhä nihkeämmin. Julkinen totuus Pohjois-Karjalassa on, että kesätyön saa vain suhteilla. Samaan aikaan puhutaan, että nuoret syrjäytyvät työelämästä eikä heitä kiinnosta työnteko.

Meillä on 15- ja 17-vuotiaat nuoret. Molemmilla on koulusta kiitettävät liikunnasta, käytöksestä ja kädentaidoista, todistuksen keskiarvo on kiitettävä. Kesätöitä ei vaan saa, koska puuttuvat suhteet yrityksiin ja yhteisöihin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Molemmat ovat useampana keväänä hakeneet kesätöitä 5–10 paikasta, töitä ei vain löydy.

Joensuun seudun sähköliikkeissä, rautakaupoissa, putkiliikkeissä, puutarhoissa, auto- ja muissa kaupoissa, työkoneliikkeissä, maatiloilla, pankeissa näkyy runsaasti tekemätöntä työtä takapihoilla, varastoissa ja ympäristöissä, puhumattakaan kaupungin ja yhteisöjen suurelta osin huonolla hoidolla olevista viheralueissa. Kaikesta tästä tekemättömästä työstä huolimatta työtä ei ole, kun nuori menee kysymään kesätyötä.

Väitän, että työtä on ja on myös palkanmaksukykyä sen verran, mitä nuori odottaa, muutamasta kympistä sataseen viikossa. Mutta onko halua ja motivaatiota nuoren palkkaamiseen? Meillä on tuhansia nuoria, jotka ilman kesätyötä joutuvat kuluttamaan jotenkin aikaansa. Yritysten ja julkishallinnon johdon asenteissa on jotakin pahasti vialla.  

Olen hyvin tietoinen argumenteista, joilla nuoren palkkaamatta jättämistä perustellaan: ei ole aikaa opastaa, ei ole rahaa palkanmaksuun, nuoret tekevät virheitä… Kaikki ne ovat tekosyitä. Rahaa on varasto- ja muiden tappioiden rahoittamiseen ja nuhruisen ilmeen ylläpitoon, kun varastot ovat sekaisin, takapihat ja viheralueet hoitamatta.

Aikaa on myös istuskella pitkillä aamukahveilla torikahviossa ja erilaisissa seminaareissa tai työpajoissa, yrityslounailla… Mutta ei ole aikaa edes 2–4 tuntia opastaa nuorta käytännön työtehtävään.

Yritykset, kunnat ja muut yhteisöt eivät ymmärrä kesätyön kerrannaisvaikutusta: nuoren itsetunto kasvaa, kiinnostus ja arvostus kotiseutuun kasvaa itsetunnon mukana, sitoutuminen työhön ja työelämän pelisääntöihin kehittyy.

Rahassa ei voi mitata sitä vaikutusta, kun nuori tuntee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Kyse on uskosta siihen, että yhteiskunta toimii ja minua tarvitaan. Pitkällä aikavälillä vaikutus kansantalouteen on paljon merkittävämpi kuin yksittäinen tie-, rata- tai siltahanke. Niihin kehitysyhtiöt, yrittäjäjärjestöt ja kansanedustajat panostavan.

Parasta, mitä pienellä rahalla ja hajautetusti voidaan tehdä kilpailukyvyn parantamiseksi, eivät ole yritystuet eivätkä satsaukset infraan, vaan nuorten työllistäminen.

Yhteiskunta – luen siihen paitsi julkisen myös yksityisen sektorin –, joka ei ole valmis sitouttamaan nuoria työelämään edes muutamaksi viikoksi kesässä, ei voi nousta kilpailukyvyltään maailman kärkimaiden joukkoon.

Olisiko työnantajajärjestöjen, yrittäjäjärjestöjen ja yhteiskunnan vaikuttajien aika lopettaa valittaminen ja ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä omatoimisesti, ilman sen suurempia oopperoita totuttamaan tulevat sukupolvet työelämän tavoille ja pelisääntöihin?

Tällä tavalla luodaan kasvupohjaa Suomen kansantalouden kilpailukyvylle.

Mauri Räsänen

Joensuu