Keskiviikko, 18.9.2019 
Tytti, Tyyne, Tyyni
Mielipide

Mielipide Koveron kiinnostavista löydöistä: Linnavuoret ovat olleet hyvin monessa ihmistoiminnassa mukana

  • Lukijan kirjoitus
  • Mikko Makkonen
Linnavuori erottuu Koveron maisessa selvästi. Linnavuori erottuu Koveron maisessa selvästi.

Karjalainen (8.9) kertoi kiinnostavista löydöistä Koverossa. Varmasti jatkossakin se kansallisen historian vääristymä muuttuu, että itä ja pohjoinen olisivat olleet muinoin asumatonta erämaata. Tähän ovat jo pitkään viitanneet paloekologiset tutkimukset vesistöjen sedimenteistä.

On ollut ongelma, että arkeologiset tutkimukset ovat keskittyneet länteen ja vältelleet ohjelmallisesti itää. Vanhanaikainen historiantutkimus on taas puurtanut vain kirjallisten lähteiden parissa, joita ei ole jäänyt ei-kirjallisesta maailmasta.

Karjalaisen artikkelissa kuitenkin toistettiin vanhentuneita näkemyksiä alueen muinaishistoriasta. Historian popularisointi on tärkeää, mutta sitä ei saa tehdä huolimattomasti, mikä on nykyisten tutkijoiden työn halveksumista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Linnavuoret ovat olleet hyvin monessa ihmistoiminnassa mukana. Niillä on asuttu, ne ovat olleet kauppa- ja ehkä myös kulttikeskuksia. Sodat ja taistelut eivät olleet muinaisuudessa niiden keskeinen tehtävä.

Asema pakopaikkoina tuli ehkä tärkeäksi 1500-luvulla, kun ulkopuolisten tunkeutumisten määrä kasvoi ja ihmisten ymmärrys laajemmista kokonaisuuksista kuten esimerkiksi seudullisuudesta ja kuninkaiden alamaisuudesta (kansalaisuudesta, heimosta) syntyi.

Pohjois-Karjalan muinaisuus ei ollut mitään rajaseudun historiaa, koska rajaa ei ollut. Koko itäinen Suomi ja Karjala Laatokan rantojen ja Kannaksen ulkopuolella oli syrjäseutua, jonne vähäinen tavaranvaihdanta ulottui ja jonne tehtiin yksittäisiä orjametsästysretkiä idästä. Ulkoista muuttoliikettä, kristillistä lähetystyötä ja sotilaallisia invaasioita ei käytännössä tapahtunut.

Karjalaisen siteeraama vuoden 1227 Karjalan kastekertomuskin lienee keskivenäläiseen Laurentius-kronikkaan tehty epähistoriallinen lisäys. Muinaishistorian sotaisuutta ja ihmisten jakautumista idän ja lännen kirkkojen välillä liioitellaan.

Sotajaksot alkavat vasta 1500-luvulla. Kristillisyys juurtui syrjäseuduille myöhään. Kirkkomaihin hautaaminen yleistyi 1700-luvulla, ja shamanistiset kultit jatkuivat lähes nykyisyyteen. Tätä ei kumoa se, että valtakuntien asiakirjoihin ihmiset kirjattiin jonkin kristillisen kultin perusteella.

Pähkinäsaaren rauha ei jakanut mitään maa-alueita vuonna 1323. Vasta 1400-luvun lopulla Moskova ja Ruotsi alkoivat oivaltaa mahdollisuutta verottaa syrjäseutujen väestöjä, levittää valtaansa niiden keskuuteen ja väittää, että maa-alueet ovat niiden valtioalueita.

Aiemmin Ruotsin kuningas ei ymmärtänyt kaukaisista syrjäseuduista mitään, eikä Novgorod ollut mikään valtio, joka olisi kyennyt käsittelemään sellaista asiaa kuin valtion maa-alue.

Kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jukka Korpela

yleisen historian professori

Karjalainen julkaisi verkossa lauantaina ensimmäisen erikoisartikkelinsa. Toimittaja Marita Jalkasen juttu kertoo Tuupovaaran Koverossa 600-700 vuotta sitten sijainneesta muinaislinnasta. Linna on varmistettu arkeologisissa kaivauksissa.

Jutun kuvat on ottanut Mikko Makkonen ja sen verkkotaitto ja grafiikka on Jusa Hämäläisen käsialaa.

Juttu on poikkeuksellisesti luettavissa myös ilman tilaajatunnuksia. Pääset lukemaan erikoisartikkelin tästä linkistä: Olipa kerran Koverossa