Kolumni: Marinin lähtö antaa Lindtmanille tilaa rakentaa SDP:ssä yhtenäisyyttä omilla pelimerkeillään

SDP:n puheenjohtajalle Antti Lindtmanille koittivat viikon sisään sekä juhannus että joulu.

^{Juhannus oli} viikon takainen Lindtmanin valinta puolueensa puheenjohtajaksi.

Lindtmania ennen vuonna 1899 Suomen Työväenpuolueen nimellä perustetulla puolueella on ollut 24 eri puheenjohtajaa, joista kuusi on toiminut myös pääministereinä mutta tasavallan presidentiksi ei kovasta pyrkimisestä huolimatta ole yltänyt toistaiseksi yksikään.

Tämä jälkimmäinen on mielenkiintoinen nyanssi, joka pätisi myös keskustaan ilman Kyösti Kalliota. Kokoomuksen entisistä puheenjohtajista presidentiksi on noussut toistaiseksi sentään kaksi: J.K. Paasikivi ja Sauli Niinistö.

^{Joulu koitti} Lindtmanille torstaina peräti kahdella lahjalla.

Ensin entinen puheenjohtaja-pääministeri Sanna Marin ilmoitti luopuvansa kansanedustajuudesta ja ryhtyvänsä Britannian entisen pääministerin Tony Blairin nimeä kantavan instituutin strategiseksi neuvonantajaksi.

Toinen lahja oli Tytti Tuppuraisen muodollisesti yksimielinen valinta SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

^{Marinin väistyminen} on Lindtmanille onni siksi, että hänen ei olisi ollut helppoa lähteä rakentamaan ja vahvistamaan puoluejohtajuuttaan tilanteessa, jossa rivikansanedustajana jatkaisi tämä hänen suosittu ja jopa palvottu edeltäjänsä.

Puheille puolueen jakautumisesta lindtmanilais-heinäluomalaisiin ja marinilais-rinneläisiin saataisiin uutta pontta motiivinsa kotimaan politiikassa muuhun kuin pääministerinä jatkamiseen selvästi kadottaneen Marinin jatkamisesta kansanedustajana sekä etenkin tämän liepeille kerääntyneiden demareiden Lindtmaniin kohdistuvista kampitusyrityksistä.

Eduskuntaryhmän puheenjohtajuutta tavoitellut ja ensin Lindtmanille puheenjohtajakamppailun hävinnyt kansanedustaja Krista Kiuru on tämän Lindtmanin kannalta ikävän vaihtoehdon ruumiillistuma, joka nyt kuitenkin saatiin Tuppuraisella pelattua ulos myös ryhmyrin paikalta.

^{Jos ja kun} Marinin ero eduskunnasta todella myös tapahtuu, Lindtman pääsee rakentamaan SDP:n yhtenäisyyttä ja sovintoa omilla pelimerkeillään.

Se ei varmaankaan tarkoita kesyä oppositiopolitiikkaa, mutta jo nyt se palauttaa mahdollisuutta myös SDP:n ja kokoomuksen hallitusyhteistyölle ensi vaalien jälkeen.

Marinin luomaan imagoon itsestään ja hänen johdollaan vasemmistolaistuneesta SDP:stä tämä porvariyhteistyö ei olisi sopinut. Sen verran selväksi hän tämän teki puheenjohtaja-pääministerinä, ja kun hän ei nyt joudu sitä vaihtoehtoa enää puheenjohtajana edes pohtimaan, legenda hänen puheenjohtajakaudestaan jää SDP:ssä ja sen uudessa kannattajakunnassa elämään sellaisena kuin se nyt on.

^{Persoonana Lindtman} on Marinia sovittelevampi ja maltillisempi. Lindtman ei liioin ole mikään puolueen tähdenlento vaan vahvalta duunaritaustalta Itä-Vantaan lähiöistä ponnistanut yksinhuoltajaisän lapsi, joka on rakentanut vakaasti ja määrätietoisesti poliittista uraansa SDP:ssä.

Ennen kansanedustajuuttaan Lindtman oli kahdeksisen vuotta myös SAK:n leivissä.

^{Pohjoiskarjalaisille} Lindtman on tullut tutuksi myös puolisonsa kautta. MTK:n viestinnässä työskentelevä Kaija Stormbom on lähtöisin Rääkkylästä, jossa hänen veljensä jatkaa sukutilaa.

Lindtman ja Stormbom ovat tuttu näky etenkin Pohjois-Karjalan kesätapahtumissa, ja he ovat saaneet myönteistä julkisuutta myös ikäeronsa vähämerkitykseksi osoittaneella suhteellaan ja avioliitollaan sekä vauvauutisellaan Stormbomin ollessa synnyttäessään jo 54-vuotias.

Jälkikäteen arvioiden on pelkästään Lindtmanin etu myös se, että häntä ei SDP:ssä valittu pääministeriksi ja käytännössä myös puoluejohtajana Antti Rinteen seuraajaksi jo joulukuussa 2019 vaan valinta kohdistui tuolloin Mariniin.

Marin tuikki tähtenä tarpeellisen ajan ja nosti puolueen kannatuspotentiaalia niin, että Lindtmanilla on nyt otollinen tilanne tarttua puolueen ruoriin.

^{Oma kysymyksensä} on se, onko Marinin väistyminen näin lähellä eduskuntavaaleja moraalisesti oikein.

Sitäkin tärkeämpi kysymys on, kuinka estää pääministereiden palaminen loppuun niin, että he voisivat jatkaa politiikassa motivoituneina pääministerikautensa jälkeenkin. Yksi vastaus on jättää somen ehdoilla toimiminen vähemmälle.