play

Kolumni: Kesän iloa, uimisen riemua, oppimisen onnea

Helena Tahvanainen

Mikä ihmeellisen ihana kesä! Muutakin on saattanut tulla mieleen - ilmastonmuutosta, kuivuutta, hikeä, unettomuutta, uv-säteitä, vakavia ja vaikeitakin vaivoja. Silti uimarannoilla kaikki ikävä on unohtunut.

Lapsilla on nyt ollut elämän kesä, se kesä, jota muistellaan koko elämän ajan. Voi sitä elämän ja uimisen riemua, mitä rannoilla on nähnyt!

Lapset taaperoista teineihin polskivat ja pomppivat, pomppivat ja polskivat. Tyyli on vapaa ja riemu rajaton.

Yhtenä joukkona hypitään, yleisessä, melkein sanoisin, sekasorrossa. Välillä on pakko laskea, säilyykö pääluku. Muistan sen tunteen, kun laskuissa meni sekaisin silloin, kun omat lapset olivat järvessä milloin pää veden alla, milloin päällä!

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ihaninta on ollut seurata, miten iloisessa ja suloisessa sovussa uimarannalla ollaan. Kukaan ei näytä jäävän yksin, kenenkään hyppyjä ei arvostella eikä uimataitoa moitita.

Pommilla loiskautetaan tietysti, mutta vähitellen alkaa kiinnostaa pää edellä sukeltaminen. Ja senhän oppii, kun on ottanut tarpeeksi monta mahalätskyä. Senhän voi saada ja ottaa mitä moninaisemmalla tavalla ja moninaisemmassa asennossa.

Ei haittaa - pää vain pinnalle ja takaisin laiturille. Ja sitten uusiksi.

Kipukynnys näyttää olevan korkealla, mitä veteen hyppäämiseen tulee. Niillä vauhdeilla, mitä uimisen kiireessä on tarpeen ja tapana käyttää, jonkinlaista tuntemusta on, kun vatsa läsähtää vedenpintaan. Muistaakseni.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Uimataito kehittyy väkisin ja huomaamatta, sillä jokaisen hypyn jälkeen pitää päästä portaille. Keväällä huolena oli koronavuonna lapsilta saamatta jäänyt uimataito. Nyt on kyllä kiritty takamatkaa kiinni jättiharppauksin.

Uimakouluihin eivät kaikki mahtuneet. Ehkä kunnat olisivat voineet reagoida herkästi poikkeuksellisiin uimasäihin ja järjestää lisääkin ohjattua opetusta.

Mutta ei kaikkea muutakaan koulussa opita. Isät, äidit ja kaverit, siinäpä varsinainen uimamaikkojen armeija.

Ei haittaa – pää vain pinnalle ja takaisin laiturille.
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kehittynyt on aikuistenkin uimataito. Moni sellainenkin, joka ei ikinä uskalla uida, vesi kun on aina muka kylmää, on tänä kesänä käynyt edes kerran saunasta käsin uimassa.

Me toiset olemme uiskennelleet - kukin taitoinemme - niin pitkiä matkoja, ettei koskaan. Kuuman kesän saldo on ennätysmäärä hukkuneita, mutta toisaalta moni osaa uida tämän kesän jäljiltä niin, että pelastautuminen jatkossa helpottuu.

Uintiretkillä on saanut tutustua myös taviemoon, joka sekin opettaa lapsiaan uimaan. Lapsoset ovat huimia niin kuin lapsoset ovat, ja tulevat ihmistä katselemaan melkein vierestä. Silloin kuuluu kaislikon reunasta tormakka kraak.

Samaan tyyliin, mitä emot huutelevat ihmislapsillekin: Nyt ihan heti rannalle. Lähdetään! Vastaus tulee salamana: Eiku vielä kaks hyppyä... (ja sitten ihan pikkuinen kolmas vielä päälle).

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi