Kolumni: Aistimuisto parin vuoden takaa tulee uniin

Kaikki on niin suhteellista, etenkin aika.

Aistimuisti on olemassa, sanovat asiantuntijat, mutta se on lyhytkestoisin ja huomaamattomin muistin osa. Aistimuisti toimii koko ajan, kun kuullaan, nähdään, haistetaan, maistetaan ja tunnetaan. Aistimuistin kapasiteetti on laaja, mutta kesto asiantuntijoiden mukaan hyvin lyhyt.

Näihin aikoihin pari vuotta sitten katselin paikan päällä, kun Las Palmasin rannalle tehtiin valtavaa hiekkaseimeä jouluksi. Ensin tukirakenteita ja laatikoita, joihin survottiin hiekkaa, josta sitten veistettiin erilaisia kuvia. Hiekkaa kasteltiin ja täryytettiin kovaksi koneella, joka säksätti aamusta iltaan tuntitolkulla.

Kone säksätti ja meren aallot vyöryivät rantaan tasaisen samalla rytmillä. Äänet kuuluivat hotellin parvekkeelle. Aurinko paistoi silmiin niin kirkkaasti, että oli pakko pitää aurinkolaseja.

^{Viime viikolla} vilkaisin sattumalta web-kameran elävää kuvaa samalta rannalta. Hiekkaseimen rakentaminen oli taas alkanut ja käynnissä.

Seuraavana yönä näin unta, josta välillä heräsin, mutta sitten sama uni jatkui taas.

Katselin hiekkaseimen rakentamista. Kuulin koneen säksätyksen ja aaltojen äänet, vaikka kameran kuva oli ollut äänetön. Tunsin ihollani, kuinka aurinko paahtaa ja alkaa käristää. Aurinko hohti niin, että oli pakko hakea silmille aurinkolasit.

Kuten usein vahvoissa unissa, muistin aamulla, mitä olin nähnyt ja katsellut.

Pitääkö tuollaisista vahvoista kokemuksista huolestua, jos aistimuisto parin vuoden takaa tulee uniinkin? Muisti alkoi palailla pätkittäin, kun rupesi muistelemaan aistikokemuksiaan.

Jotakin muistaa 60 vuoden takaa. Siinä aikajanassa lyhyt on suhteellinen käsite.

^{Miltä maistui} suussa, kun sai pikkupoikana lämmintä pullaa ja lasin kylmää maitoa? Tai ensipuraisu suolamakkaraa? Banaanikin maistui 60-luvulla erilaiselta kuin nykyään. Kylän kioskilta rupesi saamaan hedelmäisiä nallekarkkeja pennin kappalehintaan. Vahva makumuisto, tosi hyvä.

Muistot eivät ole pelkkää herkuttelua. Kipeää tekee muistella, miltä maistui ja tuntui kielessä, kun nuolaisi pakkasella metallikaidetta.

Siitä on yli 50 vuotta, kun kotona ruokana oli savusilakoita. Söin mutta pian oksensin ne pois jostakin syystä. Vieläkin kun haistelen savusilakkaa, suuhun syöksyy oksennuksen maku. Syön kaikkea kalaa, silakkaakin, mutta en savusilakoita. Tosin hapansilakkaa en ole maistellut, enkä maistele.

Hajumuistot ovat myös väkeviä ja eläviä. Miltä tuntui kurkussa, kun salaa opeteltiin tupakoita kähräämään? Miten herkästi haju tarttui vaatteisiin? Entä, jos kotona käsketään henkeä hönkäisemään? Hajua yritettiin peitellä pureksimalla tuoreita koivunlehtiä.

Senkin muistaa, miltä tuntui päänahkassa, kun sai tukkapöllyä. Tai miten kihelmöi persausta, jos piti itse hakea itselle metsästä Koivuniemen herra.