Kolumni: Ei saa leikata sieltä, ei saa leikata täältä, mutta velkaa saa ottaa

Syksyn tullen poliitikot ovat päässeet jälleen keskustelemaan oikeista asioista koronan sijaan.

Mitä juuri nyt on framilla?

Kuluneella viikolla nähtiin - jo ties monettako kertaa - se, että hallitus kritisoi itse omia päätöksiään kovasanaisesti. Joku kysyikin, että mihin oppositiota enää tarvitaan.

Mistä eduskunnan täysistunnossa keskusteltiin?

Kulttuurialan 18 miljoonan euron leikkauksista, jotka johtuvat siitä, että Veikkauksen jakamat tukieurot pienenevät, koska rahapelejä on vähennetty ja koronan takia ihmiset ovat pelanneet vähemmän ja koska hallituksen oma esitys arpajaislaiksi painottaa peliongelmien vähentämistä.

Keskustelu jatkui täysistunnon jälkeen tietenkin somessa. Pääministeri Sanna Marin (sd.) lausui Twitterissä: Sanon nyt suoraan. SDP haluaa, että kulttuurileikkaukset perutaan. Myös muiden järjestöjen ja edunsaajien tilanteeseen on haettava ratkaisua.

Sote-järjestöt riensivätkin vaatimaan tuoreeltaan, että heihin kohdistuvat leikkaukset - noin 30 miljoonaa euroa - on myös peruttava, jos kulttuurileikkauksista luovutaan (Helsingin Sanomat, 15.10.).

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori (kok.) kuulutti (HS, 15.11.) puolestaan urheilun ja liikunnan leikkausten perumisen perään.

^{Jo aiemmin} käytiin vastaavat keskustelut tieteen ja koulutuksen rahoituksesta. Poliisi puolestaan painosti hallitusta aloittamalla yt-neuvottelut, minkä lisäksi somekansa vouhkasi poliisin puolesta. Kohta löytyi lisärahaa poliisillekin.

Demarivetoinen hallitus on toiminnallaan nyt juntannut suuntaviivat: Suomessa ei voi koskea koulutuksen, tieteen, kulttuurin, soten, poliisin ja eikä oikein minkään muun alan rahoitukseen.

Huolestuttavaa on se, että somekanavista kumpuava julkinen paine saa yksittäiset ministerit ja koko hallituksen reagoimaan näin - ja lopulta pyörtämään omat päätöksensä paineen alla.

Marinin hallitus on kyllä pysynyt uskollisena pätkäpääministeri Antti Rinteen (sd.) linjalle. Ei leikata, lisätään sen sijaan pysyviä kuluja.

^{Nämä nyt} keskustelussa olleet leikkaukset ovat euromääräisesti pieniä, jos niitä vertaa budjetin loppusummaan.

Suomi on kuitenkin elänyt velaksi, velkaantunut lisää käytännössä vuodesta 2008 lähtien. Korona-aika on lisännyt velan ottamista: ensi vuonna velkaannumme lähes 7 miljardia euroa lisää.

Yhteensä velkaa oli syyskuussa 2021 reilut 130 miljardia euroa. Jokaista suomalaista kohti siis noin 23 500 euroa.

Tämä velkavetoinen tie johtaa väistämättä jossakin kohtaa umpikujaan. Menot on pakko sovittaa tulojen mukaan.

Mitä tämä hallitus siinä tilanteessa päättää ja kuinka se pitää päätöksistään kiinni?

Nykyvalossa usko horjuu niin päätöksentekoon kuin niistä kiinnipitämiseenkin. Eikä velkaantuminenkaan tunnu hallitusta huolettavan.

^Tällainen pientilallinen seuraa Liperissä ihmeissään kuin tulevana talvena sähkömittarin lukemia hintojen kohotessa.

Luulen, että niin seuraa moni muukin.