play

Kolumni: En vieläkään tiedä, haluanko koskaan jälkikasvua

Simo Natunen

Olen siinä iässä, jossa puolet ystäväpiiristäni pukee aamuisin jälkikasvunsa syksyltä suojaaviin kurahaalareihin paritalonsa eteisessä.

Toinen puolikas miettii, minkä pitsan nappaisi tänään pakastealtaasta ja pelaisiko Fifaa vai NHL:ää. Tipahdan itse näiden kahden välimaastoon.

Nautin lapsettoman vapauksista, mutta ajoittain huomaan haaveilevani tasaisesta perhe-elämästä esikaupunkialueella.

Uusi väestöennuste julkaistiin taas viime kuun lopussa. Tällä syntyvyyden kehityksellä Suomessa syntyy 2060-luvulla enää 40 000 lasta vuodessa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pohjois-Karjalassakin väkiluku vähenee vuoteen 2040 mennessä yli 15 000 hengellä. Enemmän eläkeläisiä ja vähemmän vauvoja tarkoittaa tulevaisuudessa ongelmia työmarkkinoilla ja eläkkeiden rahoittamisessa.

Vauvoille olisi siis kysyntää. Katseet kääntyvät meihin milleniaaleihin.

Törmään jatkuvasti mielipidekirjoituksiin, jotka viestittävät lisääntymisen ajan olevan nyt eikä huomenna.

Vanhempani kyselivät heti kihlauduttuani, että milloin kuullaan pienten jalkojen tepsutusta. Siihen en osannut vastata muuta kuin "jaa-a".

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kysymys olettaa jo ensimmäisestä sanasta lähtien, että perheenlisäys olisi itsestäänselvyys. Syntyvyydestä huolestuneet painostavat meitä kolmekymppisiä synnytystalkoisiin, mutta kukaan ei kysy meiltä, haluammeko edes lapsia.

Kaikilla ei ole lapsihaaveita. On miljoona syytä olla antamatta "yhtä isänmaalle", kuten ilmastonmuutos, pelko työuran keskeytymisestä tai epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Lapsia muutenkin saadaan, ei tehdä.

Onhan mahdollista, etten voi edes saada lapsia.

Isyys tuntuu ajatuksen tasollakin vaikealta ja jännittävältä. Koen, että lapsen elättämiseen olisi hyvä olla taloudelliset edellytykset ja turvallinen elinympäristö, puhumattakaan siitä, että vanhemman tulisi osata kasvattaa pienestä ihmisestä kuuliainen kansalainen alati muuttuvien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olen testannut vanhemmuuden potentiaaliani kesän aikana koiranpennun kanssa. Tähänastisten tulosten perusteella olisin lapselleni tiukka auktoriteetti, jonka hatara kulissi kuitenkin sulaisi olemattomiin tummien nappisilmien edessä.

Tunnustan myös miljoona syytä hankkia jälkikasvua. Moni isä on kertonut, ettei palaisi enää elämään ilman lapsia ja että tenavat ovat ainoa asia, jolla on tässä maailmassa merkitystä.

Tiedän itsekin ampuvani tulevaisuuden itseäni jalkapöytään, jos pidättäydyn sukuni jatkamisesta. Kukaan ei silloin nimittäin olisi minua vanhana hoivaamassa ja eläkettäni maksamassa.

Silti olen epävarma kyvystäni tarjota tarpeeksi turvallinen koti ja paras mahdollinen kasvatus. Jos joku kysyisi nyt, että milloin meinaan perustaa perheen, vastaisin yhä, että "jaa-a".

En nimittäin tiedä.

uusimmat

Tarinat

Tarinat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi