play

Kolumni: Gradutraumasta toipumisen jälkeen lukeminen maistuu jälleen

Helen Hyttinen

Äitini tapaa sanoa, että lapselle lukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Oletan, että sanonta on sen verran vahvasti metaforinen, ettei hän ole sisällyttänyt tähän ajatukseen inflaation kaltaisia miinuspuolia.

Minulle ja veljelleni luettiin lapsena paljon ja luimme kumpikin itse jo varhain. Muistan turhautumiseni alakoulun ensimmäisellä luokalla, kun tavutetut kirjat olivat vielä pitkälti käytössä luokassa. Koin ne vaikeiksi lukea, koska ne katkoivat tekstiä ja siten ajatustani. Moni tuonikäinen kuitenkin tarvitsee tavutettuja teoksia, eikä kenenkään pidä pudota kelkasta. Kaikki lapset eivät etene samaa tahtia tai opi samalla tavalla, eikä tarvitsekaan.

Kotosalla tavukirjat hyvästeltiin lukemistosta muitta mutkitta. Meitä ei kielletty tuomasta kirjoja ja lehtiä ruokapöytään. Tai ehkä kiellettiinkin joskus, mutta siitä huolimatta iso osa lapsuuttani kului sivua kääntäen. Päivällisillä elin usein Aku Ankan ja kumppaneiden seikkailuissa mukana. Yhä nykyäänkin minulla on yleensä oltava jotain luettavaa käsillä, kun syön.

Viihdyin kirjojen ja lehtien parissa myöhemminkin, mutta yliopisto nuiji lukemisen ilon varsin tehokkaasti. En moneen vuoteen lukenut mitään uutta huvikseni, sillä tentti- ja kurssikirjojen kahlaaminen täytti arjen. Kun energia tai sietokyky ei riittänyt minkään ylimääräisen uuden tiedon omaksumiseen, tartuin suosikkeihin, jotka olen lukenut kymmeniä kertoja.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kirjallisuutta opiskellessani pääsin toki tutustumaan itselleni uusiin klassikoihin, mutta kirjastot ja niiden lukusalit eivät enää edustaneet valinnan vapautta vaan päinvastoin velvollisuuksia. Viimeistään gradua varten kotiin kantamani alasimiin verrattavat Kotilieden vuosikerrat aiheuttivat trauman, josta olen vähitellen, kaksi vuotta myöhemmin, toipumassa. Parantumisen merkkejä on ilmassa, sillä ostin kirjakaupasta hiljattain jonkin muun kuin koulukirjan ensi kertaa miesmuistiin. Se opus on loppusuoralla.

Koen saaneeni lukemisesta paljon: laajemman sanavaraston, taidon ilmaista itseäni kirjoittamalla ja keskittymiskykyä. Työelämän liikkuvien osien valtava määrä syö muistia sekä keskittymistä. Kollega tokaisi kesällä toiselle verkkokoulutuksen yhteydessä, että jos pystyt vielä verkkotoimittamisen jälkeen lukemaan kirjan loppuun, niin onneksi olkoon.

Lukeminen on minulle tapa irrottautua hektisestä arjesta. Rentoutumisen sijaan se voi myös olla tapa kehittää itseään. Kirjojen sijaan kehittävää ja inspiroivaa tietoa haetaan nykyään ehkä muista lähteistä, kuten nettiartikkeleista tai podcasteista. Kuunneltava sisältö on kätevää, mutta ne pari äänikirjaa, joille olen ehtinyt mahdollisuuden antaa, eivät ole edenneet mieleiseen tahtiin tai tapaan. Jos lukemisen rytmi ei asetu kohdalleen, äänikirjaan uppoutuminen pätkii yhtä pahasti kuin tavukirjojen kanssa aikoinaan. Ehkä vielä joskus. Toistaiseksi kääntelen kuitenkin kahahtelevia sivuja mieluummin.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi