play

Kolumni: Haltioissaan hyppivä fani näytti, mistä kaikesta hetkeksi luovuimme

Anni Rodriguez

Viime viikkoina on viimein tuntunut siltä, että joko nyt voi huokaista. Joko se on ohi?

Puhun tietenkin koronasta. En ole itse vieläkään sitä sairastanut. Se ei ole sen kummempi selkääntaputtelun aihe, sillä monta kertaa on tuntunut siltä, että sairastamalla tavalliseen arkeen olisi päässyt paljon nopeammin takaisin.

Sosiaalisessa mediassa kiertää meemivideo, jossa nyrkkeilykehässä vastustaja yrittää läimiä nurkkaan ajamaansa vastustajaa, mutta jokainen lyönti menee ohi. Videon tekstissä sen kerrotaan kuvaavan, kuinka olet väistellyt koronavirusta kahden vuoden ajan. Se on varsin kuvaava.

Rokotusten ottamisen jälkeen arki monilta osin palasi ennalleen. Mutta käsi ylös, kuinka moni rokotusten jälkeen oli sitä mieltä, että tähän päättyi kaikki koronasta huolehtiminen, mennään eteenpäin?

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kasvomaskisuosituksen loppuminen tuntui merkittävältä maalilta tässä maratonissa kohti epidemian päättymistä. Koska korona ei tule kokonaan häviämään eikä yhtä selvää loppua kukaan viranomainen todennäköisesti tule lausumaan, päätin tämän olevan itselleni sellainen.

Kuinka moni menettikään elämän tärkeitä merkkihetkiä, joita ei saa takaisin.

Välillä iskee haikeus siitä, mitä kaikkea kahden vuoden aikana menetimme. Kuinka moni menettikään sinä aikana elämän tärkeitä merkkihetkiä, joita ei saa takaisin.

Istuin tänä keväänä Josban salibandyotteluissa kannustamassa veljeni joukkuetta. Otteluiden edetessä runkosarjasta finaaleihin koronarajoitukset hellittivät ja yleisön hurmos lisääntyi. Viimeinen kotiottelu oli tunnelmaltaan huikea, ja ensimmäinen sen jälkeen kun THL oli poistanut maskisuosituksensa. Joensuun areenaan kokoontui lähes 900 ihmistä, ja maskillisia kasvoja näkyi enää ihan yksittäisiä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kotijoukkueen tehdessä maalin sitä juhlineen fanin innostus näytti, mistä olimme koronan ajaksi luopuneet. Hän juhli, hyppi, huusi, levitteli käsiään ja löi niitä yhteen. Hän näytti tekevän kaikkensa hillitäkseen itsensä niin, ettei kapsahtanut laidan yli pelaajien kaulaan.

Niin suurta tunnetta ei ruudulta peliä katsoessa koe kukaan.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi