play

Kolumni: Harrastus loppui kesäloman kuoppaamiseen

Renne Ohtonen

Jäähalli on ympäristö, jossa jatketaan vuosisatoja vanhaa sukupuoliroolien perinnettä, jossa urheilemisella tuotetaan kunnollisia miehiä kapitalismin, maanpuolustuksen ja maailmanvalloituksen tarpeisiin.

Luonnehdinta on peräisin etnografi Anna-Liisa Ojalan tutkimuksesta, josta toimittaja Juha Kanerva kirjoitti Urheilulehdessä (43/2021). Ojala seurasi viiden jääkiekkojuniorin elämää kahden vuoden ajan.

Luin tekstiä iltavuorossa ruokatauolla. Palasin mielessäni reilun 15 vuoden taakse, omiin pelivuosiini, jolloin minusta näköjään yritettiin koulia kunnollista miestä noihin tarpeisiin. Vaan jäipä koulinta kesken.

Elettiin kesää 2005. Seiskaluokka oli juuri takana ja kesäloma edessä. Tunnelman ollessa korkeimmillaan lyötiin käteen kesätreeniohjelma. Kulmakarvat nousivat. Kymmenet treenit viikossa, useimpina päivinä kahdesti. Aamulla ja iltapäivällä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Se tuntui aivan poskettomalta määrältä aiempiin kesiin verrattuna - eikä siinä vielä kaikki. Päälle omatoimiset tekniikkaharjoittelut puukuulalla ja laukaustoistot vanerilta kiekolla - ja oletus oli, että kaikilla oli sellaiseen mahdollisuus kotioloissa.

Alkaneen kesän rääkki oli omiaan niittaamaan motivaation maihin. Siihen päättyi oma, ei niin kunniakas eikä kovin pitkä peliurani, ja alkoi yhä jatkuva massakausi.

Aina ajoittain tulee vastaan kirjoituksia, joissa mietitään, miksi nuorilta puuttuvat matalan kynnyksen harrasteet. Aina pitää olla niin tavoitteellista ja vakavaa, miksei voisi liikkua huvin vuoksi?

Täsmälleen tuossa tilanteessa olin tuolloin, hyvinkin kriittisessä 13-14 vuoden iässä. Jos olisin halunnut jatkaa pelaamista, olisi sille pitänyt uhrata jotakuinkin kaikki vapaa-aika.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kesäisin olisi päivästä toiseen vain juostu lenkkiä ja käyty salilla. Välillä olisi pyöräilty Lykynlammelle juoksemaan portaita.

Ja kun kesä olisi ohi, koulupäivän jälkeen menisi ilta hallilla harjoituksissa. Paikalla piti olla ainakin puolitoista tuntia ennen jäälle menoa. Ja päälle viikonloput peleissä...

Henki oli vielä se, että treenejä ei muuten väliin jätetä - saatikka pelejä. Toki niin pystyi tekemään vaikkapa koulukiireiden vuoksi, mutta pukukopissa sai taatusti kuulla kuittailut.

Olisinko sitten jatkanut harrastusta, jos tarjolla olisi ollut kevyempi vaihtoehto? En tiedä. Ehkä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Myöhemmin olen tajunnut, ettei pelaaminen ollut enää loppuvaiheessa hauskaa. Sen olisi täytynyt olla, jos olisi halunnut jatkaa noilla harjoitusmäärillä - vain luodakseen pohjaa tulevaan kauteen.

Joillekin treenaaminen kannatti. Osa joukkuekavereista on saanut jääkiekosta ammatin ja päässyt suurimmille areenoille. Minun lisäkseni monella muullakin pelaaminen loppui noihin aikoihin. Mukavia muistoja on silti jäänyt, vaikka ympäristön toivoisi olevan nykyjunioreille kannustavampi.

Minusta kunnollisen miehen koulinta jatkui sitten muissa ympyröissä ja varmaankin eri tarpeisiin. Ehkä ihan hyvä niin.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi