play

Kolumni: Iholla on kavereita jo liikaakin, mutta kuka niiltä jatkossa pelastaa?

Saija Kauhanen

Lapsuudenkesinä siskon silmät muurautuivat umpeen, ja kädet ja jalat olivat täynnä valtavia paukamia. Möykyt olivat isoja etenkin, jos vietimme kesää pohjoisen mummolassa. Tämän ominaisuuden takia sisko istuskelikin välillä sisällä suojissa, kun me muut viiletimme tukka putkella pihalla. Paukamia tuli meillekin mutta ei niin pahoja.

Liekö ollut pohjoisen jänkähyttynen asialla?

Sittemmin sisko on päässyt hyttysten, sääskien, itikoiden - ja mitä muita nimiä noilla ötököillä nyt onkaan - kanssa helpommalla. Minä olen jatkanut coolilla linjalla: pääsääntöisesti saan juoda kahvini kesäterassilla rauhassa, vaikka hyttysiä pyörisi lähistöllä. En ole ollut niiden mielestä järin kiinnostava.

Mieheni sen sijaan on. Hänen iholleen hyttyslauma löytää myös kesinä, jolloin ötököitä on muuten aika lievästi ilmatilassa. Askel pihalle ja hengitys, niin johan löytyy kavereita. Ja sitten alkaa miehen ja hyttysten mieletön ja hikinen sota, jossa kukaan ei voita. Veri lentää, ja taistelun jälkeen mies on väsynyt ja äkäinen. Sama, hyttysiä viettelevä ominaisuus on osalla lapsista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hyttynen kuulemma tunnistaa hajumme ainakin sadan metrin päästä. Erittämämme hiilidioksidi ja hikihaju kiinnostavat. Ja noin kolmen metrin päästä se tunnistaa ilman lämpötilaa korkeamman ruumiinlämpömme.

Ilmeisesti se on miehellä ja lapsilla korkeampi kuin itselläni. Ja, kas! Sitten ne ovat valmiina hyökkäämään lämpöantureidensa ohjaamina verisuonen päälle.

Tänä kesänä olen joutunut itsekin uhriksi, sillä noita ötököitä on nyt paljon, ja jokaisen pitää saada evästä. Hyttyset hyökkäävät kodin terassilla, metsäpoluilla ja autotielläkin kävellessä niin, että suojautuminen ilman lisävarusteita on mahdotonta. Ne tunkeutuvat silmiin, korviin, kaulaan, käsivarsiin ja pohkeisiin, joka paikkaan. Taistelu hyttysarmeijaa vastaan tuntuu turhauttavalta, sillä jostain puskee aina lisää.

Olen siis itsekin päättänyt vihdoin suojautua. Viime kesän vaellusreissulla vähän naureskelin, kun muu perhe eteni rinkkoineen hyttyshattujen verkot tiiviisti kasvoilla ja kaulalla. Minä en moisia tarvinnut, vaan rallattelin rämeiset suoalueetkin läpi ilman hattuja. Tämän kesän reissulle pakkaan hyttyshatun mukaan myös itselleni. Jos kotikonnuilla on vaivannut metsä- ja rämehyttynen, pohjoisessa odottavat ne lapsuudesta tutut jänkähyttyset.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Joka vuosi vaahdotaan viimeistään ennen juhannusta siitä, miten hyttysiltä voi suojautua. Hattujen lisäksi apua on etsitty vaaleista vaatteista ja hyttyskarkotteista. Omassa perheessä on turvauduttu viime vuosina myös eteerisiin öljyihin ja Thermacell-karkoittimeen, jonka osa retkeilykaupoista on nyt poistanut valikoimistaan vastuullisuuteen vedoten. Valmistajan mukaan karkoite ei kuitenkaan tapa hyönteisiä vaan karkottaa ne.

Mene ja tiedä. Moni retkeilijä, puutarhaihminen ja terassille mielivä pohtii nyt, miten selviytyä hyttysarmeijasta, jos on tottunut Thermacellin pelastavaan voimaan.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi