play

Kolumni: Joulusesonkien aatelia on suklaasesonki

Helena Tahvanainen

Yksi tämän ajan sesongeista on suklaasesonki. Suomalainen syö karkkia 14 kiloa vuodessa, josta suklaata seitsemisen kiloa. Hyvä määrä tästä sujahtaa suihin lähimpien parin viikon aikana - mutta hyvä määrä myös ihan tavallisina arkiviikkoina ja -päivinä.

Karkkimäärät ovat hirveitä, sillä joidenkin ihmisten osuus kulutuksesta on moninkertainen. Kaikesta huolimatta enemmistö syö karkkia niin kuin juo alkoholiakin säällisesti.

Perjantai-iltana irtokarkkihyllyllä suunnilleen neljänneskilon pussi näyttää kuitenkin olevan sääntö eikä poikkeus keräilijän iästä riippumatta. Ja siihen päälle viikon muut karkit - salaa ja julkisesti syödyt.

En heitä ensimmäistä kiveä, sillä karkki on hyvää, olipa suklaata, salmiakkia tai "hedelmä"karkkia. Ja siinähän se juoni onkin: sekoituksissa. Toivottavasti myyntikikan keksinyt on saanut mojovan aloitepalkinnon.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Alussa oli hunaja, kertoo Satu Jaatinen kirjassaan Karkkipäivä. Sokerin synnystä makeaan elämään.

Sokeriruoko on eteläiseltä Tyyneltämereltä, intialaiset oppivat kiteyttämään sen ja persialaisten sokeri-imperiumi kesti miltei tuhat vuotta. Hyvin tiivistetyn sokerin lyhyen oppimäärän mukaan Muhammedin soturit levittivät myös makeutta Välimeren maissa, ja arabit oppivat kuumentamaan sokerin kovaksi, ruskeaksi karamelliksi. Uutetta käytettiin haaremeissa naisten karvoituksen poistamiseen - sokerikuorintaa tehdään nykyäänkin.

Ristiretkeläisetkin ovat olleet levitystyössä, ja Maltan ritarikunta jatkoi ilosanoman levittämistä heidän jälkeensä.

Ensimmäiset luotettavat sokerihavainnot Pohjolassa ovat Ruotsin kuninkaan häistä 1200-luvulla.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Tehtiin siis Nami-Muruja: porkkanan ja punajuuren palasia.

Karkkiöverit ovat tietysti näiden vuosikymmenten pahe. Makeisten kulutus on kaksinkertaistunut viimeisten 30 vuoden kuluessa.

Valveutuneet vanhemmat yrittävät pitää poissa sokerikoukusta lapsensa ja itsensä (tosin moni syö salaa karkkia lasten nukahdettua). Apua voisi olla vanhoista konsteista.

Sotavuosina kotirintaman makeisiin ei saanut käyttää sokeria lainkaan. Tehtiin siis Nami-Muruja: porkkanan ja punajuuren palasia, joiden päälle oli pirskotettu sakariinivettä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lumppuja keräämällä voi tienata sakariinikarkkikuponkeja. Nyt voisi kerätä roskia.

Perinteet jylläävät jouluna. Yksi suosikkikonvehdeista on Wienernougat, vuodelta 1904. Kettu-karkeitta ei joulu tule, eikä ihme, sillä ne tulivat markkinoille vuonna 1895.

Vihreät kuulat ovat vuodelta 1929, ja Budapestien makuun päästiin juuri sotien alla, vuonna 1936.

Moni suomalainen ottaa karkkien vastapainoksi purkan. Hellas alkoi tehdä Jenkkiä 1952. Ksylitoli keksittiin Suomessa hammaspeikon viholliseksi 70-luvulla, mutta vielä nykyäänkin sitä karsastetaan monessa maassa syöpävaarallisena.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi