Kolumni: Kaikista tuli köyhiä, kun rikkaista tulee aina vain rikkaampia

Taloustieteilijä Sixten Korkman avasi mielenkiintoisesti populismin synnyn ja valtakulun olemusta Helsingin Sanomien kolumnissaan (4.1.). Siinä oli vastaus mieltä pitkään kalvaneeseen kysymykseen. Mikä avasi populismille portit selkosilleen?

Moni hairahtuu pitämään populismia suorana johdannaisena sen kantasanalle latinan populukselle, kansalle. Sitä esimerkiksi perussuomalaiset käyttävät hartaasti hyväkseen. Noin viidenneksen kannatus oikeuttaa muka puolueen edustamaan kansaa.

Populismi ei kuitenkaan ole kansan ääni vaan pikemminkin perimmiltään kansankiihotusta.

^{Mutta miksi} populismi kaikkine rönsyineen on saanut vankan jalansijan? Korkmanin mukaan sen syntyjuuret ovat uusliberalistisen talouspolitiikan seurauksissa. Korkmania ei voi leimata katkeroituneeksi vasemmistovanhukseksi. Hän on porvarismin vankan linnakkeen Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ja myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan entinen toimitusjohtaja, tohtori ja professorikin ja ihan täysissä voimissaan.

Uusliberalismi on ollut viime vuosikymmenillä kaiken läpi tunkenut (talous-)poliittinen ideologia. Niin ainoa, että moneen vaalikauteen Suomenkaan vaalituloksilla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Politiikka jatkui likimain entisellään vaaleista ja hallituksesta toiseen.

Veronalennusten autuaaksi tekevälle voimalle ei ole ollut vaihtoehtoja, eikä vieläkään kysytä, mitä merkitystä hyvätuloisen toimeentulolle - tai edes kulutukselle - on sillä, nouseeko vai laskeeko veroprosentti puolikkaan yksikön.

Yhteiskunnan toimintakyvylle sillä sen sijaan on ollut suuri merkitys. Hyvinvointiyhteiskuntaa on ajettu surutta alas, koska raha ei riitä peruspalvelujen hoitamiseen. Se on hyväksytty annettuna.

Asiat, joiden säälliseen hoitoon oli varaa, vaikka yhteiskunta ja valtaosa ihmisistäkin oli kaikin mittarein paljon nykyistä köyhempiä, eivät nyt rikkauden ja keskimääräisen hyvinvoinnin aikakaudella ole mahdollisia.

Ihan sama, mistä puhutaan: teiden kunnosta, terveyskeskukseen pääsemisestä, vanhusten hoitamisesta, kouluista. Lista on niin pitkä kuin sen jaksaa kirjoittaa.

^{Koulusta listalle} kannattaa ottaa lukutaito. Ennen kauhistelimme, etteivät USA:ssa kaikki osaa lukea. Se oli aikaa, kun Suomen rikkaat olivat vähän vähemmän rikkaita kuin nykyisin mutta köyhät vähän vähemmän köyhiä.

Nyt peruskoulun läpi sujahtaa joukoin nuoria, joiden luku-, kirjoitus- ja laskutaito on heikkoa, jopa olematonta. Syitä on muuallakin kuin koulussa, mutta kaikki kilpistyy siihen, ettei yhteiskunnalla ole rahaa putoamisvaarassa oleville perheille ja lapsille.

Tasa-arvoisesti rikkaatkin varustetaan ilmaisin läppärein ja koulumatkoin toiselle asteelle. Sitten ihmetellään taas, miksi osa ei opi eikä sitä edes huvita.

Mikä ihana mahdollisuus kaikenlaisille valeuutisille. On turha puhua lähdekritiikin tapaisista asioista, jos tuskin osaa lukea. Ja tähän reikään Venäjä ja Kiina ovat porautuneet.