play

Kolumni: Kaipasinko tosiaan tahmaisille lattioille väistelemään lasinsiruja ja pokailijoita?

Helen Hyttinen

Olen käväissyt toisen koronapiikin saatuani baarissa kahteen eri otteeseen, hyvin pitkästä aikaa. En ole mikään maailman innokkain kuppiloissa notkuja. Piipahdan vain silloin tällöin toteamassa, miksi en piipahtele siellä yhtään useammin.

Korona-ajan eli ainakin puolentoista vuoden baarivierailujeni määrän voin melkoisella varmuudella laskea yhden käden sormilla. Kisakunto ei siis totta tosiaan ole kummoinen.

Julkisten paikkojen tyhjyyteen ja hiljaisuuteen jo tottuneena kuppilassa yltyvä puheensorina tuntuu yllättävän kovalta pauhulta. Toisaalta tuntuu mukavalta, että sorinaa jälleen pääsee syntymään, toisaalta se myös kuormittaa introvertin aivojani.

Saa taas muutaman viikon ajan keräillä itseään kaiken tämän sosiaalisen kanssakäymisen jäljiltä. Ja lasinsiruja kengänpohjista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olin ehtinyt unohtaa muutakin kuin metelin. Olivatko pokailijat muka aina näin nopeita yrityksissään, vai onko pitkä pandemia-aika lisännyt vauhtia? Kävelen ohi sekunnissa, ja jo joku ehtii huikata jotain. Luultavasti on pelkästään siunaus, etten meteliltä kuule, mitä se oli.

Sillä sekunnilla, kun ehdimme valita kahden tyttökaverin kanssa vapaan pöydän, pyyhältää paikalle seuraava sankari mielikuvituksettoman iskurepliikkinsä kanssa. Olemme armollisia: ei ole helppoa lähestyä tuntematonta ihmistä, eikä etenkään kolmea sellaista.

Vaivaantuneiksi venähtäneet ilmeet eivät näköjään riitä karkottamaan tätä luultavasti ihan mukavaa tyyppiä. Vasta pöytään ilmaantuneen miespuolisen ystävämme kanssa käyty keskustelu saa hänet arvioimaan tilanteen uudelleen ja toivottamaan mukavat illanjatkot.

Pikku vinkkinä: ennen kuin lähestyy kiintoisaa ihmistä, kannattaa hetken aikaa vilkuilla vasemman käden nimetöntä. Tässäkin tapauksessa sormukset olisivat vastanneet meidän kaikkien kolmen puolesta, kannattaako jutulle vaivautua.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Täyteen pakattu tanssilattia ottaa luulot pois heti kättelyssä. Kuuma tulee alta aikayksikön, ja selväksi käy, ettei jorauskuntokaan ole selvinnyt baaripaastosta ottamatta osumaa.

Humalaisten kanssaihmisten pieniä tönimisiä ei ahtaassa tilassa voi välttää, kuten ei ilmeisesti nuoria miehiä puristelevia keski-ikäisiä tätejäkään. Sentään tämänkertainen saparopää on päättänyt tunnustella vaivihkaa paremman puoliskoni hauista eikä takapuolta, kuten useimmat.

Yökerhoon paluun tunnelman kruunaa täysin pelti kiinni eteenpäin laahustava mies, joka törmää päin sivupöytää ja lennättää lasit juomineen jalkoihini.

Tyttökaverini piruilee: Viilensikö? Ja tanssahtelee pois ulottuvilta. No, ei viilentänyt, mutta tulipahan lähes elämyksellisen tahmaista, kaljanhajuista farkkupyykkiä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kotiin hankkiutuessa pohkeeni ja nilkkani ovat jo kuivuneet, samoin suunnitelmat seuraavan päivän patikkaretkestä. Eksynen baariin seuraavan kerran aikaisintaan vuodenvaihteessa.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi