play

Kolumni: Käytetään puurahat siellä, missä ne ovat kasvaneetkin

Esa Kurki

Puukaupassa on eletty historiallisen hyvää vuotta, kun kysyntää on riittänyt erityisesti tukkipuulle mutta myös kuidulle. Energiapuussa on taas saatu lupauksia paremmasta lähitulevaisuudessa, kun turpeen ja fossiilisten käyttöä jarrutellaan suorastaan hämmästyttävän nopeasti.

Pellervon taloustutkimus PTT ennakoi, että ensi vuonna tilitettävät yksityismetsänomistajien saamat bruttokantorahatulot nousevat ennätysvuotta 2018 korkeammalle, yli 2,3 miljardiin euroon.

Summa jakaantuu kymmenille tuhansille kauppaa tekeville metsänomistajille, ja hyvä niin. Metsänomistajiahan lasketaan olevan Suomessa kaikkiaan yli 600 000.

Maakuntien ja maaseudun elinvoimalle puukauppatuloilla on edelleen oleellinen merkitys, vaikka kaupunkilaismetsänomistajien osuus on tunnetusti noussut. Näin maatalouden heikkona vuonna puurahojen merkitys korostuu. Maatalouden harjoittajien on pakko turvautua metsiinsä, sikäli kuin sellaisia on, kun maatalouden tuotantokustannukset ovat kivunneet arvaamattoman nopeasti, mutta tuottajahinnat eivät. Tilannetta pahensi se, että kesän kuivuus romahdutti paikoin sadot.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun muovirahaa ei vielä tunnettu, sanottiin, että raha on pyöreä, koska se on tarkoitettu pyörimään. Näin on myös metsärahan laita. Haastan tässä muita metsänomistajia pyörittämään puukaupparahoja metsien sijaintikunnan ja -maakunnan hyväksi ostamalla lähituotteita ja -palveluita. Käytetään rahat siellä, missä ne ovat kasvaneetkin.

Etätyöskentelyvuosina on ollut mukava havaita, että kotimetsien välittömästä läheisyydestä löytyy vielä kaikki elämiseen tarvittava. Toivon mukaan näin on tulevaisuudessakin.

Voin vakuuttaa, ettei ollut konstikaan sijoittaa viime puukaupan tuloja. Ensinnäkin päältä piti varata rahat hakkuualan uudistamiseen muokkauksineen ja taimineen. Ylijäävä osa on mennyt pieniin ja vähän isompiin hankintoihin, joista voi mainita Frida-kissan pienimpänä ja hellauunin suurimpana - molemmat tietenkin oman maakunnan taattua laatua.

Miten täällä eletään, jos päästämme puujalkamme tietoisesti lahoamaan.
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Nykyisten suojelu- ja hiilinieluvaateiden melskeissä jää joskus miettimään, että miten täällä eletään, jos päästämme puujalkamme tietoisesti lahoamaan - varmaankin vähän nilkuttaen ja hiilinieluasiantuntemustamme kaupaten. On selvää, että suojelua edellyttäviä uhanalaisia lajeja tulee löytymään alueelta kuin alueelta; tarkastelussa kun voi siirtyä nykyiseltä luuppitasolta mikroskooppitasolle. Metsien hakkuissa riittää kiistelemistä niin kauan kuin yksikin hehtaari on perinteisessä talouskäytössä.

Ehkäpä siirrymme puutaloudesta keräily- ja matkailutalouteen. Samalla metsämme kansainvälistyvät entisestään, kun keräilyalan ammattiväki tulee tunnetusti muualta, ja luontomatkailijoitakin odotetaan tietysti saapuvan yli rajojen. Ehkäpä metsien omistuspohjassa liikutaan sitten toiseen suuntaan, kun suojelumetsät eivät jaksa enää kiinnostaa kansainvälisiä sijoitusrahastoja.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi