play

Kolumni: Keskinkertaiselle kommunikaatiolle kannattaa antaa tilaisuus

Riikka Hiltunen

Olen korona-ajan korkeakouluopiskelija. Kahden ensimmäisen vuoden opintopisteeni olen haalinut kasaan enimmäkseen etäluennoilla sekä itsenäisillä esseekursseilla. Lauseet "Ensi syksynä siirrytään lähiopetukseen", "Ohjeet tulevat sähköpostilla" ja "Kuuluuko?" ovat tyypillisimpiä esimerkkejä kommunikaatiosta, jota humanistin tutkintoni on minulle tarjonnut.

Olisi tietenkin luullut, että rajoitusten höllentyessä me korkeakouluopiskelijat olisimme rynnänneet riemusta kiljuen sosialisoitumaan. Emme rynnänneet. Meistä on tullut ujoja.

Niin paljon kuin ihmiskontaktit minulle merkitsevätkin, olen joutunut myöntämään, ettei niiden muodostaminen tule enää luonnostaan. Vaisto neuvoo odottamaan kahvihuoneen tyhjenemistä ja sitä, että uusi tuttava laittaisi viestiä ensimmäisenä. En kai nyt itse voi mennä puhumaan ihmisille, minähän mokaan sen vielä jotenkin.

Paras keskustelija ei ole tosiaankaan aina se, joka puhuu eniten.

Korona-aikana on ehtinyt tottua siihen, että muita ihmisiä näkee vain harvoin. Vähäiset kohtaamiset käyttää usein mieluummin läheisten ystävien tutussa seurassa kuin vieraiden ihmisten kohtaamista jännittäen. Silloin tällöin jaksaa ehkä mennä yliopiston illanviettoon tai vaihtaa pari sanaa puolitutun kanssa. Niissä tilanteissa osaa kuitenkaan harvoin olla oma itsensä. Tekohymyn ylläpitämisessä on se riski, että kotiin palaa vain aiempaa kuormittuneempana.

Tiedossa on hyvin sekin, että monilla muilla on sama mentaliteetti. Jos siis tapaa ihmisen, jonka kanssa oikeasti haluaisi ystävystyä, iskee pieni paniikki. Jos tuttavani näkee uusia ihmisiä vapaa-ajalla vain kerran kuussa, miksi ihmeessä hän valitsisi tavata juuri minua?

Syntyy johtopäätös: minun pitää yrittää olla mahdollisimman kiva, hauska ja kiinnostava. Eikä mikään ei tee vaikutuksen tekemisestä vaikeampaa kuin se, että yrittää tehdä vaikutuksen. Sen sijaan pieni välinpitämättömyys voisi tuoda small talkiin sitä kovasti kaivattua aitoutta.

Tätini syntymäpäiväjuhlissa minut oli istutettu eri pöytään kuin muu perheeni. Tuskailin tilannetta siskolleni ennen ruokailua. Enhän minä nyt osaa hankkia viittä uutta ystävää yksien juhlien aikana!

– No, jospa et ainakaan hankkisi viittä uutta vihamiestä, siskoni vitsaili.

Kommentti oli huumoria, mutta siinä oli perää. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos puhuu uudelle ihmiselle? Entä sitten, jos juttuaiheet tyrehtyvät sään jälkeen ja nimi unohtuu heti kättelyssä? Todennäköisintä on, että keskustelukumppani syyttää vaivaantuneesta tunnelmasta yhtä lailla itseään. Tilanne on niin absurdi, että sille voisi vaikka nauraa, jos ei keskittyisi niin kovasti häpeämään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ihmiskontakteissa on tilaa monenlaisille luonteille. Paras keskustelija ei ole tosiaankaan aina se, joka puhuu eniten. Tarvitaan myös kyselijöitä, lyhytsanaisia osapuolia ja hiljaisia tarkkailijoita.

Kun aloitin kesätyöt Karjalaisessa, ajattelin, että nyt pitäisi vähän reipastua. Toimittajan on oltava sosiaalinen ja sanavalmis, eikä hiljaisille hetkille ole haastatteluissa tilaa.

Tajusin, että itse asiassa juuri hiljaisuus on joskus paras työkalu haastateltavan kanssa. Vastauksen jälkeen ei tarvitse kiirehtiä pommittamaan seuraavaa kysymystä, vaan voi rauhassa odottaa, täydentääkö haastateltava vastaustaan. Joskus pieni pohdinta tai pelkkä tarve rikkoa hiljaisuus saa haastateltavan sanomaan jotain aitoa ja yllättävää.

Säästäisin epäilemättä paljon aikaa, jos en jäisi jahkailemaan ennen kollegalle puhumista tai odottaisi eteisessä, että naapurini on poistunut rappukäytävästä. Annan itselleni silti anteeksi sosiaalisen kömpelyyteni. Sosiaalisista tilanteista ahdistuminen on pohjimmiltaan sitä, että välittää.

On lopulta aika paljon sattumasta kiinni, mitkä ihmissuhteet jäävät osaksi elämää ja mitkä haihtuvat ajan saatossa pois. En olisi uskonut ensikohtaamisten perusteella, että monista nykyisistä ystävistäni tulee minulle läheisiä. Tarpeeksi monen kankean kohtaamisen takaa on kuitenkin löytynyt se yhteys, joka kantaa yli elämäntilanteiden ja maakuntarajojen.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi