play

Kolumni: Kuka kuulee lapsia ja nuoria vuonna 2023?

Saija Kauhanen

Moni lapsi ja nuori menetti yhteyden kouluterveydenhoitajaansa korona-aikana, kun terveydenhoitajat siirrettiin kouluilta muihin töihin. Jo ennen koronaa moni lapsi ja nuori kaipaili koululle tai oppilaitokseen omaa koulupsykologia, joka auttaisi eteenpäin elämän kipukohdissa.

Vaikka lähiopetukseen on siirrytty jo ajat ja koronakin lienee voiton puolella, moni tukea kaipaava saa yhä huudella tyhjiin huoneisiin. Kouluterveydenhoitajia puuttuu Joensuun seudulla lukuisista kouluista, koulupsykologeja peräti 12 kaupungin koulusta. Pula näistä ammattilaisista on valtakunnallinen erityisesti periferia-alueilla – ja vain pahenee jatkossa. (Karjalainen 5.9. ja 17.9.).

Tuska, joka alkoi tai pääsi kasvamaan korona-aikana, on omiaan muuttumaan kriisiksi, jos nuori jää yhä yksin.

Jo kouluterveydenhoitajien puute kouluilta on lisännyt vaivihkaa nuorten syömishäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Pinnan alla muhii varmasti paljon muutakin ja vain odottaa ulospääsyään.

Kuka silloin kohtaa nuoret, kun lääkärien vastaanotot ja nuorten tiimitkin ovat tukehtua töihinsä? Nuorisopsykiatrialla ollaan jo ainakin ennaltaehkäisyn suhteen myöhässä.

Kouluterveydenhoitajien ja koulupsykologien työmäärä on iso. Liian moni kouluterveydenhoitaja joutuu huolehtimaan useamman kuin suositusten mukaisen 600 oppilaan terveydestä. Myös koulupsykologien oppilas- ja opiskelijamäärät paukkuvat: kun suositus on 500 oppilasta psykologia kohden, esimerkiksi Pyhäselän kouluihin haetaan psykologia vastaamaan 900 oppilaan alueesta.

Psykologiliiton mukaan myös työolot saattavat olla ala-arvoiset. Kuka haluaa työskennellä siivouskomerossa?

Koska ennaltaehkäisy on päivän sana, molempien ammattiryhmien työ on kultaakin kalliimpaa. Terveydenhoitajat ja psykologit tekevät työtä, jonka merkitys saatetaan havaita laajemmin vasta, kun tekijöitä ei ole tai avun saanti tökkii niin, että ongelmat kärjistyvät.

Tehdään siis alueet ja lapsimäärät pienemmiksi ja työ mielekkäämmäksi. Luodaan työsuhteisiin pysyvyyttä, sillä harva haluaa muuttaa toiselta puolelta Suomea työn perässä muutaman kuukauden pestin takia. Palkataan lisää tekijöitä niin, etteivät sitä virassaan tekevät uuvu työmääränsä alle.

Tämä olisi pieni hinta siitä, että lapsemme ja nuoremme saavat hyvän ja tuetun alun elämäänsä, kasvavat terveiksi ja itsetunnoltaan vahvoiksi aikuisiksi ja välttyvät ehkä vakavilta mielenterveys- tai terveysongelmilta tulevaisuudessa. Niiden hoitaminen se vasta kallista on.

Vuonna 2023 perustettavilla hyvinvointialueilla ja tulevaisuuden sote-keskuksissa on määrä siirtyä raskaista palveluista yhä enemmän ehkäisevään ja ennakoivaan työhön sekä varhaiseen tukeen. Esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tulisi olla tarjolla kaikille ikäryhmille.

Suunnitelmina nämä asiat tuntuvat hienoilta ja oikeilta, mutta mistä ihmeestä ne työntekijät putkahtavat, jos heitä on jo nyt aivan liian vähän? Kannattaisi alkaa kaivella jo kivienkin alta.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi