play

Kolumni: Kullannuput – lähetän teille sydänemojit, koska uskon, että ukit tekevät nyt niin

Jyrki Utriainen

On asioita, tapahtumia, ihmisiä ja kohtaamisia, jotka jäävät elämän varrelta pysyvästi mieleen.

Kun istut sängynlaidalla, kuuntelet läheisen viimeisen ja pitkän uloshengityksen, lasket irti ja annat saattoveneen lipua virtaa pitkin horisonttiin.

Kun saat jonkin hyvää tarkoittavan sanan juuri oikeaan aikaan ja paikkaan, kun sitä juuri eniten tarvitset.

Kun saat oman lapsen tai lapsenlapsen ensi kertaa syliin ja kun katsot niitä pienen pieniä sormia, varpaita tai hymyä, tahatontakin.

Tervetuloa tähän maailmaan, uudet ihmiset, tyttärentytär ja pojanpoika: ukin kullannuput. Vanhempien, mummien ja meidän ukkien elämän iloksi.

Vähän on juuri nyt maailmalla levotonta, mutta Heikki Salon laulun sanoin ”Me kyllä pärjätään”.

Ei ole itsestään selvää tulla ukiksi, tähän luottamustehtävään. Siten siihen on suhtauduttava.

Tämän edessä pientilallinenkin on aseeton.

Josko ukin rooli sujuisi paremmin.

Isänä en koe kaksinen olleeni. Yrittänyt kuitenkin oppia virheistäni. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan, jos haluaa niin.

Josko ukin rooli sujuisi paremmin heti alkuunsa. Luottamustehtävässä on velvollisuuksia. Olla tukena, olla turvana.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ajattelin kyllä niinkin, että otan ja otamme ilon irti. Teen kanssanne ehkä kaikkea sellaistakin, mitä vanhempanne toivovat, etten tekisi.

Kaikkia kivoja juttuja.

Nyt vielä enimmäkseen käytte ukin sylkyssä, ja ukki aikoo verestää vaipanvaihtotaitojaankin.

Sellaista tehdään nyt, kun ukilla on vielä meistä kolmesta eniten tukkaa. Kun tilanne kääntyy toisin päin, keksitään jotakin muuta.

Voitaisiin sitten kuunnella ukin vanhoja rokkilevyjä. Sieltä meidän muksut, uusioperheemme viisikko, löysi joitakin juttuja, kuten Queenin.

Jospa tekin? Tai vaikka Beatlesit, U2:n, Rollarit, Eput, Hassiset tai Baddingin.

Voidaan myös soitella ja laulella itse. Ukki voi hankkia joitain soittimia. Mopokin voitaisiin hommata.

Käydään ulkosaunassa ja syödään isot kasat jätskiä, kun mummi ei huomaa.

Se on kumma tauti, joka ei limpsalla parane!

Ukilla piirtyy mieleen oma ukki, se toinen, jonka ennätin tavata. Nimeltänsä Antti.

Tyyne-mummi oli usein kaitsemassa minua ja veljeäni Jukkaa. Etenkin, kun olimme kipeänä.

Antti-ukki tuli omilta kävelyretkiltään syömään. Tiesimme jo odottaa ukin tuloa.

Ukilla kun oli tullessaan tapana tokaista: ”Se on kumma tauti, joka ei limpsalla parane!”

Mukana oli keltaista Jaffaa ja kyllä: olo oli heti parempi! Toinen rutiini ukin kanssa oli aina juhlapäivinä.

Mummi tykkäsi tehdä aina täytekakun, ja ukin piti leikata kakkupala meille lapsille. Miksi?

Koska ukki leikkasi aina jättipalaset!

Sattui kerran sitten niin, että isä meni leikkaamaan meille kakkua, ja ne palaset olivat hyvin ohuet.

Suutuin isälle silminnähden ja totesin tomerasti, että ukin pitää leikata kakkupala.

Ukin kanssa käytiin ongella ja taiteltiin vastakset.

Vaihdetaan neniä ja kutitellaan toisiamme.
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kehitellään siis mekin omat ukkijuttumme. Sellaiset, jotka ovat vain meillä. 

Puuhaillaan ulkosalla ja istutetaan vaikka puita.

Pidetään elokuvailtoja.

Käydään kalassa.

Vaihdetaan neniä ja kutitellaan toisiamme.

Lähetellään emojia. Ukki laittaa sydämiä.

Keksitään niitä kivoja juttuja.

Ukki laittaa sellaisia tarjolle. Päättäkää itse.

Päättäkää muutenkin itse. Harkiten, tosiasiat huomioiden.

Olkaa rohkeita. Älkää välittäkö heistä, jotka puskista huutelevat.

Puolustakaa aina pienempiänne ja heikompianne. Uskokaa hyvään, ja tehkää töitä sen eteen.

Kun maailma murjoo, äiti tai isä komentaa, ukki ymmärtää.

Kun tulee oikeasti vaikea aika ja paikka, kaivakaa ilo pintaan, vaikka ”syän märkänis.” 

Eniten inhoan: politiikkaa, rikkaita.

Ukki kirjoitti aikoinaan Ystävä-kirjaan: ”Eniten inhoan: politiikkaa, rikkaita.”

No, mieli voi matkalla muuttua. Ukki sitten kiinnostui hyvin varhain politiikasta ja seuraa sitä nyt työssään.

Rikkailla lienen tarkoittanut parempiosaisia, joiden tapana oli osoittaa asemansa ja suhtautua kanssaihmisiin ylimielisesti ja halveksivasti. 

Tästä olen edelleen samaa mieltä: jokainen ihminen on saman arvoinen asemaan, titteliin, sukupuoleen tai mihinkään muuhun katsomatta. 

Samaan kirjaan kirjoitin lisäksi: ”Hartain toiveeni: Saada pikku raktori.”

Joskus haaveiden eteen pitää nähdä vaivaa, eikä saa luovuttaa matkan varrella.

Ukki sai pikku raktorinsa, kun täytti 50.

Haaveilkaa ja pitäkää haaveistanne kiinni, kullannuput, vaikka niitä koeteltaisiinkin. Tehkää töitä niiden eteen, että saavutatte ne.

Sillä välin voitaisiin ottaa ukin raktorilla kyytiä pikku tiluksillamme.

Kun kasvatte, pääsette ohjaamaan. Ensin sylistä, sitten itse istuen. 

Katsellaan, kun metsän puut kasvavat. Tepastellaan mättäällä. 

Pidetään huolta ympärillä olevasta.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi