play

Kolumni: Maailmanmeno maistuu paremmalta korttipelin jälkeen

Jouko Kempas

Korttipakka on Tapio Rautavaaran laulussa kuin almanakka. Kortteja on 52 kortin pakassa yhtä paljon kuin viikkoja vuodessa. Maita on saman verran kuin viikkoja kuukaudessa. Kun laskee yhteen korttipakan pisteet, on tulos 364 eli melkein täyden vuoden päivät. Ja niin edelleen.

Korttipakassa taitaa olla noituutta. Ei ihme, että kautta aikain poikalapsia on varoiteltu korttipeliin ryhtymästä. Tytöthän eivät pelaa. Korttipakassa piileksii porttiteoria. Ensin pelataan vain vähän, sitten paljon, kun ei enää irti pääse. Pian Musta Pekka -korttien jälkeen lapsi pelaa sähkötoimisia atk-pelejä. Siitä on lyhyt loikka uhkapeleihin, joihin jää koukkuun. Unelma syntyy: ammattilaisena saa paljon rahaa ja helposti.

Siksi monet poikalapset eivät muuta teekään kuin pelaavat. Se on yhteiskunnan tuhon tien alkua.

Tarvitaan toinen näkökulma ennen kuin lähtee laukalle. Sammuta tietokonepasianssi ja etsi piirongin laatikosta pelikortit. Perhe pöydän äärelle tai muu hyvä porukka. Pelatkaa Marjapussia, Läpsyä tai Raminaa. Sama vaikutus on Lupauksella, Ristiseiskalla ja Moskalla.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hyvän pelituokion jälkeen maailmanmeno maistuu paremmalta ja on helpompi hengittää.

Erilaisia korttipelejä on satoja ja yksin pelattavia pasiansseja ainakin kymmeniä. Se kertoo, kuinka valtava ajanvietevaikutus korttipeleillä on ollut kautta aikojen.

Sääli, jos digitaalinen pelaaminen tappaa korttipelit sukupuuttoon. Niin voi käydä, vaikka pelikortit otettiin käyttöön Kiinassa jo ennen ajanlaskun alkua. Eurooppaan pelikortit saapuivat 1300-luvulla.

Pikkuhiljaa suosituimmaksi nousi 1400-luvun lopulla yleistynyt ranskalainen korttipakka, jonka maat olivat hertta, ruutu, risti ja pata. Aina ei ole ollut niin. Kun kortit tulivat Eurooppaan, maat olivat poolomailat, kolikot, miekat ja maljat. Ranskassa haluttiin yksinkertaistaa ja selkeyttää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Sääli, jos digipelaaminen tappaa korttipelit sukupuuttoon.

Käyttöön otettiin säätyjä symboloivat maat: hertta, ruutu, risti ja pata. Pata edusti aatelistoa, hertta papistoa, risti talonpoikia, ruutu porvaristoa ja sotilaita. Maiden kuviot kehiteltiin aseista, muun muassa keihäänkärjestä, varsijousesta ja nuija-aseesta. Eikö olekin mielenkiintoista?

Pataässä oli ja on pakan arvokkain kortti. Se oli aikoinaan myös tunnusmerkki maksetuille veroille.

Korttien kuvissa on arvoituksia ja salaisuuksia. Miksi herttakuningas on kuninkaista ainoa, jolla ei ole viiksiä? Miksi ruutukuninkaalla on kirves, kun muilla on miekka? Miksi hertta- ja patajätkä sekä ruutukuningas näyttävät olevan yksisilmäisiä?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jos joku tietää, älköön paljastako, ettei korttien taika katoa taivaan tuuliin.

Korttien kuninkaalliset hahmot olivat historiallisia julkkiksia. Kuninkaina muun muassa Julius Caeser ja Aleksanteri Suuri, kuningatarhahmona Pallas. Jätkien esikuvina oli ainakin ritari Lancelot.

Villin lännen korttipeleistä kiertää vieläkin hurjia tarinoita. Pelin panoksena oli suurimmillaan jopa osavaltion omistusoikeus. Erotuomarina epäselvissä tilanteissa oli revolveri. Suomessa on korteilla pelattu maita ja mantuja. Korttiriitoja on ratkottu puukollakin.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi