Kolumni: Metsään menen hyvin mielin

Vae mehtäpolliisi se piti sinustakkii tulla. Näin kannusti harsintahakkuuta päättäväisesti harjoittanut Mikko-kummini vuonna 1983 päästessäni opiskelemaan metsänhoitajaksi Helsingin yliopistoon. Piirimetsänhoitajan tulkinnat yksityismetsälaista eivät itsellistä talonpoikaa miellyttäneet.

Metsätaloutta toimintatapoineen suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina kyseenalaistettiin 1980-luvulla muustakin kuin yksityisomaisuuden käytön rajoittamisesta. Kritiikki kohdistui myös ympäristövaikutuksiin.

Vuonna 1997 voimaan tulleen metsälain tarkoitus on metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän hoidon ja käytön edistäminen. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen puuntuotannon rinnalla. Taustalla oli YK:n vuonna 1992 Rio de Janeirossa tekemä sopimus kestävän kehityksen edistämisestä.

^{Erityisen tärkeiden} elinympäristöjen säilyttäminen käsittelemättä, säästöpuut, tuulenkaatojen jättäminen lahopuuksi, laskeutusaltaat ja muu ympäristön huomiointi ovat arkipäivää.

Jaksollisen metsänkasvatuksen oikeutusta avohakkuineen on metsätaloutemme menestyksestä huolimatta kyseenalaistettu. Myös jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, omaa sukuaan harsintahakkuu, on ollut vuodesta 2014 ihan laillinen vaihtoehto.

Metsälain rinnalle on tullut muu metsätaloutta säätelevä lainsäädäntö. Kansallisten säädösten lisänä tai pohjana ovat EU:n asetukset, direktiivit, päätökset ja strategiat. Yhteisön politiikka hiipii kansalliseksi kuuluvaan metsäpolitiikkaan monesta suunnasta.

Metsäpoliisin tai hänen taustatahonsa määritteleminen pelkästään Suomen metsäkeskuksen toimihenkilöksi tai jonkin viranomaisen virkamieheksi ei ole enää yksiselitteistä.

^{Ilmastonmuutoksen} hillintä ja siihen sopeutuminen ovat yhteiskuntamme keskeisimpiä tavoitteita. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2035. Biotalouteen tulevaisuutensa rakentavan maakunnan ja metsänomistajan kannalta tilanne on sekä mahdollisuuksia avaava että hämmentävä.

Puutuotteilla voimme korvata fossiilisia tuotteita. Pitkäaikaisilla puutuotteilla sidomme hiiltä. Jos metsän päätarkoitus on ottaa talteen hiiltä, puunkäyttöön perustuvan elinkeinotoiminnan mahdollisuudet väistämättä kapenevat.

^{Epävarmuuksista} huolimatta menen metsään istutusputken, raivaussahan, kartan, marjasankon tai haulikon kanssa. Sekä hoidettu istutusmetsä että luonnontilainen metsä näyttävät hyviltä. Metsäpäivän jälkeinen raukeus jäsenissä myös tuntuu hyvältä.

Metsän arvo säilyy, vaikka tavoitteet ja tuotteet muuttuvat. Metsäpoliisia Euroopasta en istutusalani reunalle kaipaile. Kummin metsissä ei sukupolven vaihduttuakaan ole tarvinnut hakkuutapaa muuttaa.

ari.niiranen@ely-keskus.fi

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan ely-keskuksen ylijohtaja.