Kolumni: Moni aamukahvi läikähti, kun rattijuoppo pääsi ääneen

Viikonvaihdesivusto Sunnuntaisuomalaisen ensijulkaisusta tuli tällä viikolla kuluneeksi 25 vuotta. Ensimmäisen kerran se julkaistiin 25.1.1998 Keskisuomalaisessa, Karjalaisessa, Savon Sanomissa, Pohjalaisessa ja Ilkassa.

Suomalaisessa mediamaisemassa se oli iso tapaus. Maakuntalehdet, joilla ei ollut edes yhteistä omistuspohjaa, yhdistivät voimansa. Pieni mutta tehokas yhteistoimitus takasi sen, että Sunnuntaisuomalainen pystyi kilpailemaan laadulla pääkaupunkiseudulle keskittyneiden viikonvaihdetoimitusten ja ajankohtaislehtien kanssa.

Sisällöllisesti Sunnuntaisuomalainen oli tuolloin jotain aivan merkittävän uudenaikaista. Graafikko Anniina Louhivuoren luoma visuaalisuus oli 1990-luvun sanomalehdissä ennenäkemätöntä. Tuohon aikaan sanomalehdet olivat muutoin vielä osin mustavalkoisina ja yleisilmeeltään asiallistylsiä.

Vuosien aikana Sunnuntaisuomalaisen visuaalisuus on saanut noin 130 palkintoa erilaisissa sanomalehtikilpailuissa, joista suurin osa kansainvälisiä.

Asiallistylsiksi voi luonnehtia myös sen ajan sanomalehtien keskivertosisältöjä. Tässäkin Sunnuntaisuomalainen rikkoi kaavan. Tuottaja Pekka Mervolan johtama toimitus sai tottua varsin värikkääseen lukijapalautteeseen.

Esimerkiksi ensimmäisessä Sunnuntaisuomalaisessa julkaistu toimittaja Pertti Ruohosen kirjoittama 70-kertaisen rattijuopon haastattelu on varmasti saanut monta aamukahvia läikkymään. Se on autenttinen ja rouhea kuvaus rauhallisen keskiluokkaisen elämän vastakohdasta. Sellainen juttu, joita aikanaan haukuttiin vastenmielisellä sosiaaliporno-nimityksellä.

Tänä keväänä julkaisemme verkossa uudelleen kiinnostavimpia juttuja Sunnuntaisuomalaisen 25 vuoden ajalta. Aloitamme sarjan Ruohosen jutulla otsikolla 70-kertainen rattijuoppo on rikollisuuden moniottelija: "Humalassa en varmasti aja sillon kun mulla on ajokortti".

Ajan muutos on konkreettinen. Sunnuntaisuomalaisen julkaisijalehdet ja niiden omistuspohja ovat muuttuneet useaankin kertaan. Nyt Sunnuntaisuomalainen on maantieteellisesti laajimmillaan, kun sen sisältöjä julkaisee 17 sanomalehteä.

Samalla se ei enää ole sellainen painetun lehden sunnuntaimakasiini, joka se oli aikanaan. Moni lukija löytää jo nyt sisällöt laajemmin verkosta. Digitaalinen alusta muuttaa kertomisen muotoja.

Taakse katsoessa huomaa, että journalismi on 25 vuoden aikana yleisesti tasalaatuistunut. Samalla se on kenties keskiluokkaistunut ja -ikäistynyt.

Ehkäpä jonkun pitäisi jälleen ryhtyä rikkomaan kaavoja.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen tuottaja.