play

Kolumni: Onko tämä sitä luopumisen tuskaa?

Juha Inkinen

No ei se ole. Nimittäin ylimääräisestä tavarasta luopumisessa ei ole lopulta mitään tuskaista. Olen viime viikkoina aloittanut vuosia kypsyneen projektin eli kaikesta joutavasta luopumisen. Se on kai osittain sitä konmarittamista, niin kuin nykyään sanotaan. Itselle se on lähinnä romujen hävittämistä, sillä en koe, että näillä tavaroilla olisi sen kummempaa sielullista merkitystä.

Vajaan viidentoista vuoden aikana olen onnistunut kerryttämään yhtä sun toista roipetta ja romua nurkkiin. Varsinkin vintille on helppo työntää tarpeetonta tavaraa hetken mielijohteesta. Lähinnä ajatuksena on usein ollut se, että laitan sen vain hetkeksi sinne, kunnes keksin mitä sille teen. Valtaosassa tapauksista olisin voinut vain heittää tavaran menemään tai antaa sen eteenpäin. Mieluummin toki jollekin, joka sitä oikeasti tarvitsee.

Vintiltä ja kaapeista löytyi useita säkillisiä vaatteita, vanhaa elektroniikkaa, tarpeetonta lapsuuden roinaa ja vaikka mitä muuta. Iso osa meni kaatopaikalle, sillä tavaroiden kunto oli niin heikko, ettei niistä ole kenellekään edes jalkaräteiksi. Onneksi ison osan voi lajitella ja kierrättää oikein.

Tämän lisäksi olen kaivellut puutarhasta ja tallista kaikkea joutavaa. Tuotakin varmaan tarvitsen vielä joskus, tuolle on käyttöä jollain kaverilla ja tuon voi vaikka sitten myydä sosiaalisen median kautta muutamalla kympillä. Tai sitten ei. Juha, kierrätä ne romut kaatopaikalla tai anna jollekin, joka niitä tarvitsee. Samaa suosittelen muillekin.

Luopumisesta tulee hyvä olo. Vein kassillisen tarpeettomia astioita niitä tarvitsevalle. Vein myös jätesäkillisen ehjiä vaatteita keräykseen. Lisäksi olen kerryttänyt jo arviolta kolmatta sataa kiloa metallijätettä, jonka voin viedä maksutta pois.

Tässä kohtaa toki voi miettiä, miksi olen ylipäänsä varastoinut kaiken tämän.

Tosin on minulla edelleen pyhä varasto, johon kertyy tavaraa. Nimittäin jostain syystä en osaa luopua kulkupelien varaosista, joita on nurkkiin kertynyt jo hyvänlaiset kasat. Niille on toki tarkoitus. Ne menevät niihin keskeneräisiin harrastevehkeisiin, joita myös sattuu nurkissa olemaan.

Ja joskus voi käydä niinkin, että ostan vaikkapa vaihdelaatikkovikaisen auton ja hyllyssä sattuukin olemaan sopiva automaattilaatikko kyseiseen kulkineeseen. Myönnettäköön, että näin on ehkä päässyt käymään.

Lisäksi olen kasannut kolmesta ilmaiseksi saamastani Internationalin laturista yhden ehjän ja lopuista osista sain rahaa, joten pelkkää voittoahan tuo on.

Sain myös vihdoinkin seitsemän vuotta saunan vieressä odottaneet räystäspellit paikalleen. Tähän urotekoon innoitti puunkannon lomassa tuohon kasaan kompastuminen. Joskus pitää tarkastella asiaa lähempää ennen kuin aloittaa työnteon, kuten veljeni asian ilmaisi.

Aivan kaikesta en kuitenkaan aio luopua, vaan jatkossakin kerään kyllä ainakin noita koneita ja niiden osia, se on varma.

Ja sekin on varmaa, että jossain lepää joku listan pätkä. Saa levätäkin, kunnes siihen kompastun.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi