play

Kolumni: Opettajat, teettäkää eliökokoelmia jatkossakin!

Liisa Yli-Ketola

Kuulun ikäluokkaan, joka ei kerännyt kasveja peruskoulussa 1970-luvulla. Kasvien sijaan käytiin läpi joukko-oppia; älkää kysykö minulta, mitä se oli. Mutta kasvit – ne jäivät tyystin oppimatta. Ja arvatkaapa, onko harmittanut. Viime vuosina olen saanut seurata, millaisia eliöstökokoelmien keruutehtäviä omalle jälkikasvulleni on annettu. Vuoroon kännykkäkuvat ovat riittäneet, ja välillä teossa ovat olleet papereille teipattavat kasviot. Niistä on tullut hienoja kansioita, joita kotona yhä vaalitaan.

Kasveja nuorten on pitänyt etsiä erilaisten ryhmittelyjen mukaan: rannoilta muutama, tienvarsilta jokusia, erilaisista metsistä perinteisiä marjoja ja varpukasveja ja niin edelleen. Lisäksi ovat kelvanneet kuvat sammakoista, lokeista, variksista ja muista eläimistä.

Äitinä olen iloinnut tuosta koulutehtävästä, vaikka se on tiennyt lukuisia muistutuksia, patistuksia ja yhteisiä liikkeellelähtöjä. Kasveja en ole lasteni puolesta kerännyt, mutta vieressä olen ollut polkupyöräretkillä ja patikointipoluilla. Niitä vanhempia, jotka valittavat opettajille tehtävästä, en ymmärrä lainkaan.

Kasvien ja eläinten tunnistustehtävä on tarjonnut yhteistä kesätekemistä, onnistumisen elämyksiä (hirvi osui paikalle, kun kamera oli esillä) mutta toki myös vanhemman näkökulmasta tylsää jankuttamista: ”Muista, kissankäpälä kukkii nyt, ei enää elokuussa”.

Opettajillekin työläs tehtävä kannattaa säilyttää biologian opetuksessa, koska se kasvattaa nuoria pitkäjänteisyyteen. Keräämisen avulla joku voi oikeasti innostua luonnosta. Luontoon lähtemisiä ei ole koskaan liikaa. Kesätehtävät tarjoaa tekemistä pitkästymisen sijaan. Kasvien tunnistaminen maastossa opettaa havainnointia, vertaamista, tarkkaavaisuutta eli aivan perusoppimistaitoja.

Eliökokoelmassa pääsee käyttämään ja näyttämään erilaisia kykyjä: valokuvaamista, nettityöskentelyä, kasvien käsittelyä, askartelua ja visualisointia. Riittävä syy lienee sekin, että yleissivistykseen kuuluu yleisimpien kasvien tunnistaminen. Aina mukana kulkeva kännykkäappi, esimerkiksi iNaturalisti, toimii hyvänä oppaana, jollei halua ”hifistellä” paperisen kirjan eli värikuvakasvion kera maastossa.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi