play

Kolumni: Opettakaa uskontoja ja katsomuksia, niitä kaikkia

Simo Natunen

Uskonnon opettaminen herättää tunteita. Jotkut haluavat vaalia perinteitä viimeiseen asti ja iskostaa lapsille kristinuskon, ja vain kristinuskon, pienestä pitäen. Toiset karttavat kaikkea hengelliseen liittyvää, varsinkin kasvatuksessa.

Omassa alakoulussani ne, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, opiskelivat elämänkatsomustiedossa kulttuureista, etiikasta ja yhteisöistä. Me muut elimme herran kukkarossa ja pänttäsimme Isä Meitää. Päiväkodissakaan käsien ristintä ja pään painaminen alaviistoon ei rukouksen hetkellä muistaakseni ollut vapaaehtoista.

Jumalan sana oli itsestäänselvyys, ja siihen kenelläkään ei ollut vastaan sanomista. Onneksi Noljakan kirkossa tuolien selkänojat eivät sentään osoita pehmentämättä suoraan kohti taivasta.

Uskonnossa on paljon hyvää. Mooseksen Siinainvuorella vastaanottamat kymmenen käskyä, kuten älä tapa, varasta tai tee aviorikosta, ovat hyvä yhteiskuntakelpoisen käyttäytymisen alkeiskurssi. Moni entinen narkomaani ja alkoholisti on päihittänyt riippuvuutensa juuri uskoon tulemisen kautta. En ehkä itsekään olisi koskaan oppinut kirkkojen merkitystä yhteiskunnassa ilman perusasteen intensiivikurssia Raamatun tarinoista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Usko tuo monelle lohtua vaikeissa tilanteissa, kuten läheisen kuolemassa. En ole se hartain ihminen ja edellisestä ehtoollisestani on varmasti kymmenen vuotta, mutta saatoin lokakuussa kuolleen ukkini haudan lepoon mieluummin papin lämpimien sanojen saattelemana kuin uskontoa sisältämättömässä tilaisuudessa. Niin hänkin olisi varmaan halunnut.

Päiväkodeissa ja esikouluissa on päästy pitkälle.

Päiväkodeissa ja esikouluissa on päästy pitkälle. Lapset saavat nykyisin uskonnonopetuksen sijasta katsomuskasvatusta, jonka tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta erilaisia katsomuksia kohtaan.

Lapset saavat oppia jo varhain, miksi vieressä välipalaansa syövä Jani-Petteri saa voileipänsä päälle juustoa, kun toisella puolella Liisa-Marjatan leivällä on possusta tehtyä kinkkua. Joulua juhlivat ne, jotka haluavat ja rukouksia ei ole pakko lausua. Kenenkään ei tarvitse tunnustaa uskovansa Isään, Kaikkivaltiaaseen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Peruskoulussakin muihin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat oppilaat saavat jo onneksi halutessaan opetusta omasta uskostaan.

Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksessa on nyt mielestäni saavutettu sellainen tasapaino, jossa itsekin olisin halunnut kasvaa. Uskonnot nähdään tasavertaisina ja niitä osataan hyödyntää oikeissa tilanteissa. Katsomuskasvatus keskittyy vastaamaan lasten kysymyksiin, ei pelottelemaan helvetin liekeillä kurahousuja kuralle.

Myös seurakunnissa ollaan sitä mieltä, että nykyinen varhaiskasvatuksen ja uskonnon suhde toimii. Sielläkin tunnustuksellisuus ja "saattaa sisältää Jeesusta" -tapahtumat osataan erottaa toisistaan. Katsomuskasvatus ei siis tarkoita sitä, että uskontoja tai perinteitä oltaisiin kitkemässä yhteiskunnasta pois. Nyt niihin ei vain enää painosteta ketään.

Jos alakoulussa olisin itse saanut valita, tavaanko seitinohuilta sivuilta Mooseksen tai Abrahamin seikkailuja ulkoa vai opinko uutta esimerkiksi buddhalaisuudesta, olisin valinnut todennäköisesti sen buddhalaisuuden. En siksi, että vihaisin uskontoa, vaan siksi, että olisin halunnut tietää myös muista uskonnoista jo silloin enemmän.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi