play

Kolumni: Paloviinan polttoa, houruinhuonetta ja nälkään kuolemista

Helena Tahvanainen

Kaikkeen tottuu, koronaankin, tuli mietittyä kesälomalla. Toki rohkeutta kuljeksia siellä ja täällä lisäsi se, että juuri loman alkupuolella saatiin toiset koronapiikit.

Kun nyt tuli puheeksi: käykää herran tähden ottamassa ne rokotteet! Ja viranomaiset ja media, lopettakaa höpiseminen haittavaikutuksista, kun osa saa käsivartensa kipeäksi ja kuumetta muutamaksi tunniksi. Lastentautirokotuksistakin joillekin vauvoille tulee kuumetta.

Täydessä seilissä ei tullut oltua, vaikka Seilin saarella Turun edustalla kävin. Siellähän ihan kaikki nyt käyvät, ja kannattaakin käydä.

Seilissä alettiin hoitaa Kustaa II Adolfin mahtikäskyllä 1619 spitaalia sairastavia. Sinne joutuneilla ei ole ollut paranemisen eikä saarelta pois pääsemisen toivoa: arkkulaudat oli jokaisella oltava matkassa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hoitoa annettiin toki: Jumalan sanaa ja viinaa. Ensiksi mainittu näkyy saarella vieläkin kirkon erillisenä spitaalisten eli lepratautisten siipenä. Jälkimmäinen, oikeus polttaa paloviinaa, näkyy alkoholisanastossamme. Täydessä seilissä on moni vieläkin.

Spitaaliepidemia kuihtui vähitellen, ja saarelle jäi tilaa ja rakenteet houruinhuoneelle. Miehet saivat 1800-luvun lopulla uuden mielisairaalaan Käkisalmeen, mutta naisia hoidettiin Seilissä vuoteen 1962.

Nainen joutui houruinhuoneelle kevein perustein, loppuiäkseen. Lukekaa Katja Kallion Yön kantaja -romaani tai Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta.

Hyvässä linjassa edellisen kanssa matkailin myös Kiihtelysvaaran vanhalla hautausmaalla. Polkupyöräkyyti oli sopiva, sillä siellä uinuvat tuskin jättivät hiilijalanjälkiä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Katoavaista on maallinen kunnia. Isot haudat, rautakettingeillä eristetyt ja isoin rautaristein vainajan rikkautta ja mahtia korostaneet ovat vain historian huminaa vuosisadassa ja puolessatoista haudoille kasvaneiden mäntyjen latvuksissa.

Vähäisempikin väki lepää haudoissaan yhtä rauhassa kuin talonemännät ja -isännät ja muut mahtavammat, syliä paksumpien mäntyjen hämyssä.

Kiihtelysvaaran vanhalla hautausmaalla on merkittävä muisto menneisyydestä, muistomerkki vain puuttuu. Se sietäisi seurakunnan laittaa suurina nälkävuosina 1866-1868 kuolleiden seurakuntalaisten joukkohaudalle.

Nälkään kuoli niin paljon kiihtelysvaaralaisia, että heidät on haudattu kahteen pitkittäiseen kaivantoon rintarinnan. Kotiseutuneuvos Toivo Turunen esitteli minulle nuo 1990-luvun loppupuolella vielä selvästi pitkinä painanteina näkyneet haudat.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Nyt en enää löytänyt niitä, vaikka suurin piirtein suunnan muistankin. Niin moni muukin hauta on painunut vuosikymmenten ja -satojen aikana - luonto on tehnyt sen, mitä pappi lupaa: maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Kiihtelysvaaran kirkkopihassa on nälkään kuolleen Isidorin hauta ja nälkävuosien muistomerkki. Joukkohautoihinkin haudatut ansaitsevat haudalleen merkinnän elämästään ja kuolemastaan.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi