play

Kolumni: Perheenisä omenahulluuden partaalla

Jarmo Sieviläinen

Kuukauden olen nyt riuhtonut päivittäin omenoiden parissa. Uskomattoman hieno kesä tarjosi omenoidenkin satokauden etuajassa - runsaampana kuin koskaan ainakin meillä Noljakanmäellä. Omppuja on päässyt keräämään ja työstämään urakalla, ja vaimo ja lapset rouskuttavat niitä, minkä ehtivät. Silti lopputulos on aamulla, että omenapuu näyttää minulle kieltä. Oksat roikkuvat täynnä punaista ihan kuin mitään ei olisi otettu. Ja maassa odottaa 50 omenaa heti kerättäväksi.

Nyt on todella vaadittu kekseliäisyyttä sekä uusia kokeiluja ja käyttötapoja. Viimeisimpänä olen pannut uunin täyteen omenapaloja ja yöksi kuivumaan 50 asteeseen. Kuivuria en ole ehtinyt hankkimaan (kun aika on mennyt omenoita kerätessä), mutta mukavan nahkeita ja makoisia noista on tullut, kun on malttanut kypsytellä riittävän pitkään. Laitoin lusikan uunin oven väliin, niin samalla syntyi omatekoinen kiertoilmanuunikin.

Aluksi viipaleet olivat uunissa viisi tuntia, kunnes lapioin ne lasipurkkeihin. Viikon päästä purkeista nousi outoa hajua, ja kun katsoin tarkemmin, niin sisältä näkyi seittiä. Oppiomenat tuli siis maksettua. Kuivatus ei ole hätähousujen hommaa.

Elokuussa omenoiden laitto alkoi perinteisillä uuniomenoilla ja piirakalla. Vaikka omenapiirakkaan miten tunkee siivuja limittäin, niin valmis kohonnut tuotekin osoittaa, että ei niitä mennyt paljon mitään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Muutaman piirakkapellillisen, sinällään herkullisen, jälkeen ajatus hakeutui jo muihin omenankäyttötapoihin. Edellisvuosien omenaviinit muhivat vieläkin homeisina kellarissa, joten jätin niiden teon tällä kertaa väliin.

Hilloa, sehän se oli! Mutta on kyllä työlästä. Kuoriminen, pilkkominen oikein, oikein pieniksi paloiksi, keittäminen... Loistavan makuista tulee, mutta miten se jättiläismäinen astia omenoita voi oikein kutistua vain muutamaksi rasiaksi? Kymmenen rasiaa saa riittää tätä hidasta hommaa. Ei lettujakaan ihan joka ilta tehdä, vaikka vaimo (ja lapset) haluaisivatkin.

No, ensimmäistä kertaa ikinä otin jo yhteyttä mehustamoon ja kannoin sinne kokeeksi noin 40 kiloa omppuja. Oikein mainiota mehua tuli. Sitten onkin yritetty toista jääkaappia tyhjentää jakamalla niitä litran kanistereita kavereille ja lähisukulaisille - vielä perinteisen omenakierroksen lisäksi.

Pitihän se omenasiiderikin lopulta viritellä tulille, ja nyt odotellaan sen valmistumista. Siitäpä saa sopivan tekosyyn viettää sadonkorjuujuhlaa tai venetsialaisia, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Toki olen kantanut omenoita myös naapureille ja työkavereille. Tavaraa on kuitenkin nyt niin paljon tarjolla, että melko harvalle ne ovat uponneet matkaan.

Lopulta kotona pakastimet ovat täyttyneet perinteisten marjojen lisäksi paitsi omenahillosta ja omenapiirakasta niin viimeisessä vaiheessa myös omenalohkoista. Mitta on ihan täynnä, ei niistä jaksa laittaa enää mitään, ja tumppaan lohkot vaan pakastimeen odottamaan virkeämpiä omenanlaittohetkiä. Ja nyt sitten kotona ja mökillä on yhteensä kuusi pakastinta täynnä marjoja ja omenia.

Vielä päätin vääntää loppuhuipennukseksi omenapiirakan perheelle. Työlästä muun arkihässäkän ohessa, mutta sainpa taas viimeisiä omenoita käytettyä. Tyytyväisenä laitoin herkkupalat lautasille ja päälle vaniljakastiketta, nam!

Kunnes meidän 6-vuotias katsoi annosta:

Mainos alkaa
Mainos päättyy

- Isi, voitko ottaa tästä nuo omenat pois!

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi