play

Kolumni: Pykeija sentään! - covid-ajan matkailu avaa silmiä

Jyrki Utriainen

Suomi on iso maa. Trippimittari näyttää, että Liperistä Inariin on kertynyt hieman kierrellen reippaat 900 kilometriä.

Yleensä olen lähtenyt lomalla etelän suuntaan, joskus itään. Monesti lämpimään ja aurinkoon. Talvisin pohjoiseenkin. Kerran olen käynyt Inarissa lentämällä. En koskaan sitä pohjoisemmassa.

Nyt tulisin käymään.

Moottorikelkat on hylätty niille sijoilleen, kun lumet ovat sulaneet. Niitä on pihojen pusikoissa odottamassa seuraavia lumia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun helteet hellivät muuta Suomea juhannusviikolla, pohjoisessa on reilut kymmenen astetta ja väliin satelee. Eipähän ole itikoita.

Moottoripyörä on oiva väline matkustaa covid-aikoina. Käännös Sevettijärventielle ja kohti Näätämöä.

Täällä rajan pinnassa kielet sekoittuvat. Näätämön kaupalla näkee ja kuulee norjaa. Pohjois-Norjan teillä kyltit taas ovat kolmella kielellä: norjan, saamen ja suomen.

Maisema muuttuu, pää tuulettuu loman alkuun.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Käännymme kohti Varanginvuonon rantaa pienelle asvalttitielle. Kuin ajaisi Gran Canarialla, mutta täällä on vihreämpää, kylmempää ja parempi tie. On kuitenkin kallioita, joilla mutkitteleva tie ja alhaalla turkoosi meri sekä valkeita hiekkarantoja.

Merikotka kaartelee yllämme. Siellä täällä on pikku lampia tunturin rinteeseen muodostuneessa notkossa. Purot solisevat.

Yhtäkkiä tien päässä on kylä: Pykeija. Kylä, joka vaikuttaa miniatyyrikaupungilta. Keskellä kirkko ja pieni hautausmaa.

Kuin saapuisi Kontuun. Satujen maailmaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Vasemmalla on heti Jäämeren sauna - Elsan paikka. Muistan lukeneeni siitä hiljan lehdestä.

Ihmiset huutelevat ohi ajaville motoristeille piha-askareiltaan: Terve, terve! Tervetuloa!. Suotta ei kylää kutsuta Pikku-Suomeksi. En ole nähnyt missään mitään vastaavaa.

Kotona luen lisää tästä paikasta ja näistä ihmisistä.

Pykeijassa puhutaan vanhaa suomen kieltä, joka muistuttaa meänkieltä. Puhutaan myös kveeneistä ja kveenin kielestä. Mukana on vanhoja sanoja, joita me Suomen suomalaiset emme enää tunnista.

Suomalaisia muutti Pohjois-Norjaan jo 1700-luvulla, mutta kiivainta muutto oli 1800-luvun jälkipuoliskolla. 1860-luvulla nälkävuodet pistivät ihmisiä liikkeelle Jäämeren kalansaaliiden ja hengenpitimen toivossa.

Kieli on edelleen hengissä, ja kveenillä on kansallinen vähemmistökielen status.

Jäämeren saunan Elsa - Elsa Haldorsen - on viidennen polven suomalainen Pykeijassa. Huomaan, että tästä kylän voimanaisesta on nyt ilmestynyt elämäkerta "Pykeijän Elsa", jonka on kirjoittanut Karoliina Siira.

Alkoi kiinnostaa Elsan ja näiden suomalaisten tarinat. Löytyisikö heistä muutakin kirjallisuutta? Kenelläkään vinkkejä?

Seison rannassa ja katson merta. Jäämerta.

Pykeija sentään! Yllätit ja sulatit sydämeni.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi