Kolumni: Saharov-palkitun tyhjä tuoli puhuu paljon

Nuori nainen astelee Venäjän oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin kuvaa kantaen keskelle Euroopan parlamentin valtaisaa istuntosalia. Kun kuvalle on kunnioitettavasti taputettu ja noustu hetkeksi seisomaan tyhjähkössä istuntosalissa, Daria Navalnaja asettaa isänsä valokuvan pienelle pöydälle viereensä, ottaa maskinsa pois ja alkaa puhua.

Hän kertoo olevansa 20-vuotias opiskelija, joka on peloissaan valtavan tehtävänsä äärellä.

Jonkun vain piti mennä ostamaan matkaliput ja nähdä tämä ihastuttava palkintotilaisuus omin silmin, vaikka samaan aikaan kyseessä on perheeni painajainen, hän sanoo sujuvalla englannin kielellä.

Navalnaja opiskelee Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Strasbourgiin hän on matkustanut vastaanottamaan Euroopan unionin vuosittain jaettavan 50 000 euron suuruisen Saharov-palkinnon. Se taas on unionin merkittävin kunnianosoitus ihmisoikeuksien puolustajalle ja kantaa Neuvostoliiton aikaisen toisinajattelijan, ydinfyysikko Andrei Saharovin (21.5.1921-14.12.1989) nimeä.

^{Karua kieltä} sananvapauden ja kansalaisyhteiskunnan nykytilasta kertoo jälleen se, ettei palkittu itse päässyt paikalle.

Siinä missä vaikkapa me muutamat suomalaistoimittajat istumme Strasbourgin ylellisyyksien keskellä, Aleksei Navalnyi itse viruu venäläisessä rangaistussiirtolassa oloissa, joita me hädin tuskin pystymme kuvittelemaan.

Nuori Navalnaja muistutti, että palkinto on paitsi kiitos hänen isänsä työstä, joka jatkuu, myös viesti kymmenille miljoonille kansalaisille, jotka jatkavat taisteluaan hänen kotimaassaan Venäjällä.

^{Daria Navalnaja} kritisoi voimakkaasti sitä, miten Euroopassa yhä vain mielistellään diktaattoreita käytännön syihin vedoten: eurooppalaiset pankit pesevät Putinin rahaa, Putinin jahdit saavat purjehtia Välimerellä ja vallanpitäjän tukijoukot matkustavat vapaasti Euroopassa.

Pieniä taisteluita Eurooppa ei Navalnajan mukaan edes halua voittaa.

Euroopassa ei todellakaan ole tehty kaikkea voitavaa Venäjän demokratian ja sikäläisten ihmisoikeuksien toteutumisen tukemiseksi.

^Suomalaisena tuntuu silti hyvältä juuri nyt kuulua yhteiseen eurooppalaiseen rauhanliittoon, kuten kuulin monen parlamentin jäsenen unionia kutsuvan. Yksin Suomi olisi nykyistäkin voimattomampi vaikuttamaan Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Vaikka tehtävää on vielä paljon, oli hyvä kuulla yhtenäinen viesti Euroopasta.

Vaadin, että Navalnyi vapautetaan välittömästi ja ehdoitta, jyrisi parlamentin puhemies David Sassoli.

Hän korosti, että Navalnyin taistelu ajattelun vapauden puolesta on ehdoton arvo Euroopassa. Korruption torjunta on taistelua ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon puolesta.

Niinpä - Euroopan pitäisi yhdessä tuumin pysäyttää Putinin rahavirrat eikä naamioida omaa rahanahneuttaan käytännön syiksi tyynnytellä diktaattoria.