Kolumni: Salakalastuksesta ja muista rikkomuksista on päästävä eroon

Joensuun kaupunginkoskien viime viikolla alkanut kalataloudellinen kunnostus on jälleen yksi askel kohti arvokalojen parempaa tulevaisuutta Pohjois-Karjalassa.

Järvilohen, järvitaimenen ja harjuksen nykytilanne ei todellakaan ole kehuttava eikä ole ollut sitä pitkiin aikoihin.

Asiantilan parantamiseksi ovat monet eri tahot tehneet hartiavoimin töitä jo useiden vuosien ajan. Tuloksiakin alkaa olla jo nähtävillä.

^{Kaupunginkosket}, Kuurnan Laurinvirta, Sukkulajoki ja Rauanjoki eivät suinkaan ole ainoita kohteita, joissa töitä on tehty.

Esimerkiksi Lieksan Kelvänjoella odotetaan aluehallintoviraston lupaa, jotta myllypato voitaisiin korvata pohjapadolla, jonka kautta kaloilla on mahdollisuus liikkua paikasta toiseen.

Tunnetusti ponnisteltu on myös esimerkiksi Enon Ala-Koitajoella. Lieksanjoella edesautetaan taimenen menestymistä.

^{Tätä taustaa} vasten on vaikea ymmärtää, miksi täällä törmätään tuon tuosta salakalastustapauksiin.

Mennyt kesä oli siinä suhteessa paljon huonompi kuin viime kesä ja jonkin verran huonompi jopa kuin vuosi 2020.

Salakalastuksesta ei voi syyttää ketään muuta kuin salakalastajia.

Järvilohen korvausarvo, joka ei siis ole sakko, on reippaasti yli 7 000 euroa.

Ja vaikkei olisikaan, salakalastamisen mahdollisia perusteluja on kyllä mahdoton ymmärtää.

^{Olisi jokaisen} etu, jos kaikenlainen salakalastus ja muut kalastusrikkeet, kuten vaikkapa verkon väärä silmäkoko, saataisiin loppumaan.

Kun tässä nyt kuitenkin uurastetaan parempien arvokalakantojen puolesta leveällä rintamalla, niin ei ole lainkaan epärealistista uskoa, että nuo kannat joidenkin vuosien kuluttua ovat pitkästä aikaa voimissaan ja laitosviljelystä päästäisiin kohti kalojen luontaista lisääntymistä.

Silloin sitä kalaa riittäisi varmastikin kaikille halukkaille. Sääntelystä ei tietenkään pitäisi luopua tuolloinkaan.