Kolumni: Suomella ei oikeasti olisi varaa taas kerran näin pitkään poliittiseen halvaantumiseen ja tähän vaalitaktiseen pelleilyyn

Hallitus ei hajoa, eivätkä eduskuntavaalit aikaistu ensi huhtikuusta. Tämä asia varmistui torstaina, kun pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus pääsi sopuun kiistanalaisiksi muuttuneista lakiesityksistään.

Sovun sisältö on surkea: annetaan tähänastisen työn olla eikä anneta eduskunnalle näitä lakiesityksiä lainkaan. Riita pantiin puoliksi samalla tavoin kuin sosialismia kuvaavassa pilapiirroksessa: kun kaikki eivät mahdu samanaikaisesti tikkaille ylittämään muuria ja siitä tulee riita, sahataan tikkaat puoliksi, eivätkä sen jälkeen tikkaiden puolikkaat yllä muurin harjalle eikä enää kukaan pääse muurin yli.

Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus muuttuu vain juoksevia asioita hoitavaksi toimitusministeristöksi peräti 19 viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Ja kun seuraavien vaalien jälkeisen hallituksen kokoaminen kestää tavanomaiset pari kuukautta ja ministereiden sisäänajo kuukausia, on meillä jopa lähes vuoden pituinen ajanjakso nimeltään mikäs tässä ja jäitä poltellessa.

^{Toimintakykyinen hallitus} on sanapari, jonka hallituksen jatkamisen perusteluiksi kuullessaan kannattaa aina poistaa varmistin, ja näin on tälläkin kertaa.

Hallituspuolueissa perustellaan tätä alkanutta saamattomuutta sillä, että hallituksen ei pidä hajota, koska tarvitaan toimintakykyinen hallitus tällaisessa kriisitilanteessa. Onhan sentään sota ja Nato-prosessi ja energiakriisikin.

Tämä perustelu on yhtä kestämätön kuin että itse sanoisin, että tarvitaan toimintakykyinen päätoimittaja, enkä tekisi enää yhtään mitään kuin odottelisin jotakin tapahtuvaksi sekä pyörittelisin sormiani ja puhaltelisin munaskuihini.

Älkääkä nyt Karjalaisesta kukaan tulko viimeisenä työpäivänänne väittämään, että juuri niinhän sinä teetkin.

^{Mitään laitaahan} tässä ei oikeasti ole, eikä Suomella olisi tähän pitkään poliittisen päätöksenteon halvaantumisjaksoon varaa.

Pahinta on, että tästä alkaa tulla pysyvä maan tapa. Jyrki Kataisen–Alexander Stubbin (kok.) hallituksen viimeiset kuukaudet menivät aivan pelleilyksi, kun kokoomus pani toisen päähallituspuolueen, silloin Antti Rinteen johtaman SDP:n kanssa eduskunnassa lekkeriksi ja ne vastustivat kilvan omia esityksiään.

Eikä järin kunniakas ollut Juha Sipilänkään (kesk.) hallituksen loppu, kun reilu kuukausi ennen vaaleja Sipilä päätti sote-uudistuksen karahdettua kiveen viedä presidentille hallituksensa eronpyynnön. Tämä kunniattomuus alkoi tosin siitä jo parisen vuotta aikaisemmin. Silloinhan Sipilä käänsi Cessnansa takaisin eikä vienytkään eronpyyntöä presidentille jo silloin vaan rakensi hallituksensa jatkon hajaantuneen perussuomalaisten höttöisimmän savijalan, uutena vaihtoehtona aloittaneen sinisten varaan.

^{Miksi sitten} hallitus ei eroa tällaisessa tilanteessa eikä mennä aikaistettuihin vaaleihin? Jos kerran tämä on nyt selvästikin yhdestä hallituspuolueesta eli keskustasta kiinni, niin eikö muiden hallituspuolueiden pitäisi heivata se ulos ja jatkaa vaaleihin saakka ilman sitä keputtomalla, jumalattomalla vasemmistomeiningillään?

Ensinnäkin vaalien aikaistaminen ei ole hallituksen eikä enää presidentinkään käsissä, vaan eduskunnan, ja ennen vaalien aikaistamisen pohtimistakaan eduskuntaryhmien pitäisi katsoa, voisivatko ne ilman vaaleja koota toisenlaisen hallituspohjan, vaikkapa sitten vähemmistöhallituksenkin säännönmukaisiin vaaleihin saakka.

Toiseksi tämä pelleily sopii erinomaisen kaikille hallituspuolueille, vaikka niistä muut kapinoivalle keskustalle muodon vuoksi hampaitaan kiristelevätkin.

^{Syyt tälle} ovat vaalitaktisia. Niin Marin ja SDP nyt kuin aiemmat pääministerit ja heidän puolueensa elättelevät yleensä aina epärealistisiksi lopulta osoittautuvia toiveita, että kun he pääsevät vaalitantereille hurmaamaan yleisöä, opposition etulyöntiasema tasoittuu ja heidän viestinsä menee lopultakin äänestäjille perille.

Oppositio tekee vaalityötä koko vaalikauden, mutta ilman tällaista yhteistä neliraajahalvaantumista hallituspuolueille ja etenkin pääministeripuolueelle siihen jää aikaa epäoikeudenmukaisen vähän.

Vaan nytpä tämä asia on korjattu ja vaalikamppailu töräytettäköön täten vaskin alkaneeksi.