play

Kolumni: Takin kääntämisen kauneus

Helen Hyttinen

Takin kääntämisellä on sitkeä kielteinen kaiku. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi, mutta toisaalta olenkin kääntänyt kelkkaani lukemattomien asioiden suhteen elämäni aikana.

Olen hyväksynyt sen, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eikä aina pidä sanoa aina.

Periaatteita on toki hyvä olla, mutta järkähtämätön ehdottomuus asiassa kuin asiassa kantaa harvoin hedelmää.

Netin keskustelupalstoja seuratessani olen todennut, jokseenkin pettyneenä, että monen keskustelijan on vaikeaa hyväksyä eriäviä mielipiteitä tai sitä, että voi itse olla väärässä.

Tiedätte varmaan, mitä mielipiteistä sanotaan: jokaisella on sellainen. Ne eivät muutu automaattisesti todeksi vain siksi, että pitää kovempaa ääntä tai jankkaa riittävän pitkään. Ainakaan siis minun mielestäni. Voin olla väärässäkin.

Vastoin yleiseltä tuntuvaa ajatusta mieltään saa muuttaa. Vaikka useampaan kertaan. Mitä pahaa on siinä, että myöntää olevansa tänään hieman viisaampi tai kokeneempi kuin eilen ja tutkistelleensa asioita uudestaan?

Itsensä kehittäminen on nykymaailmassa kova sana, eikä ihminen ole muutoksille immuuni. Eikö mielipiteiden ja näkemysten työstäminen ole osa ihmisen kehitystä?

Viisaustutkija Jenni Spännärin mukaan (Iltalehti, 19.11.) viisas ihminen ei kuvittele tietävänsä kaikkea vaan on valmis laajentamaan tietämystään. Spännäri myös sanoo, että monisyisen viisauden yksi ulottuvuus on myötätuntoisuus. Myötätunnolle olisi tilausta internetin ihmeellisessä maailmassakin.

Sosiaalisen median suota selatessa saa nopeasti vaikutelman, että olennaista on valita jokin puoli, ei niinkään yrittää ymmärtää muita tai edes itseään. Tärkeintä on olla jollain tapaa oikeassa, maksoi mitä maksoi.

Viha vuotaa kommenttikentistä kouriintuntuvana ja leimautumisen ja maalittamisen pelko vaientaa monet niistä, jotka olisivat valmiita keskustelemaan ilman ehdottomuutta. Olipa kyse politiikasta tai siitä, haluaako joku hankkia lapsia vai ei, aina on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa ainoaa oikeaa mieltä.

Kenties kyse on korostuneesta tarpeesta luoda identiteettiä, kuulua johonkin ja ilmaista omia arvojaan. Kuplautuessa unohtuu herkästi itsereflektio: miksi minä oikeastaan olisin enemmän oikeassa kuin joku toinen ihminen?

Mielenkiintoista ja huvittavan kuvaavaa on se, että itsepäisyys liitetään usein sanallisesti vanhuuteen. Puhutaan vanhoista jääristä. Silti, olen törmännyt useammankin kerran käsitykseen, jonka mukaan ihminen näkee asiat nuoruudessaan mustavalkoisina ja vasta ikä ja elämänkokemus maalaavat harmaita säväyksiä käsitysten kudelmaan.

Molemmat sanonnat pitänevät paikkansa jossain määrin, mutta tuskin absoluuttisesti nämäkään – harva asia kun on absoluuttisen totta. Etenkään silloin, kun kyse on ihmisistä. Moniulotteisuus kuuluu ihmisyyteen, samoin vapaus muuttaa mieltään.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi