Kolumni: Työntyvät Kolin kansallismaisemaan kuin Putin Ukrainaan

Jos Helsingissä on aikaa ennen Joensuun junan lähtöä, pistäydyn kahvilla entisessä asemaravintolassa. Nykyäänhän se on hampurilaisravintola, mutta sellaista on maailman meno, ennen ihmiset olivat sivistyneempiä, eikä kenellekään olisi tullut mieleenkään ehdottaa, että Eliel Saarisen kaunis ravintolasali vuokrataan pikaruokaketjulle.

Katselen päätyseinällä, kassojen yläpuolella olevaa freskoa. Kaikista Suomen kansallismaisemista tälle Helsingin seinälle on valittu juuri Koli. Olo tuntuu kotoisalta, melkein kuin Joensuun Teatteriravintolassa istuisi, Saarista sekin, kuten tiedetään. Salissa leijuva ranskanperunarasvan käry muuttuu nenäonkaloissa Carelia á la carteksi, aseman häly kaupunginjohtaja Aaro Heikkilän melskeen viimeisiksi kaiuiksi Morkku-kabinetista.

Freskon vasemmasta alakulmasta löytyy kolme nimeä, Eero Järnefeltin lisäksi A. W. Finch ja Ilmari Aalto. He auttoivat Järnefeltiä valmistamaan teoksen Berliinin matkailunäyttelyyn 1911. Järnefelt sommitteli "ihanteellisen suomalaisen maiseman" elementit: kauniin männyn, kimmeltävän järven saarineen ja taivaanhorisontin kesäpilvineen. Jo toistasataa vuotta sitten tajuttiin, miten arvokas Koli on kansainvälisenä matkailuvetonaulana.

^{Koli nousi} kuluneella viikolla taas valtakunnankeskusteluun. Pohjoiskarjalaiset tiedotusvälineet, ensimmäisenä ilmeisesti Lieksan Lehti julkaisivat juttuja Mineral Exploration Network -yhtiön laajasta, 550 neliökilometrin malminetsintävarauksesta Kolin ympärillä. Alue ulottuu Enon Louhiojalta liki Juuan kirkolle. Yle Joensuun verkkouutista luettiin epäuskoisina eri puolilla maata. Miten on mahdollista, että jotkut edes ilkeävät ajatella kaivosta kansallismaiseman kainaloon?

Meistä ihmisistä on moneksi. On Eliel Saarisen ja Eero Järnefeltin kaltaisia visionäärejä, joiden hengen paloa ei lattea nykyaikakaan himmennä. On ajatusten sakokaivoja, jotka työntyvät suomalaisuuden kruununjalokiviin kuin Putin Ukrainaan.

Onneksi joukossamme on heitä, jotka jälleen kerran ryhtyvät puolustamaan arvokasta, kun sitä uhataan. On se sitten kaivokseton Koli, Heinäveden reitti tai Kuusamo, vapaa Ruunaa tai Kiutaköngäs.