Luottamuspaikat jaossa - missä nuoret, tuoreet ykkösrivin tekijät?

Kuntavaalien siirto koronatartuntojen kiihtymisen takia huhtikuulta kesäkuulle poiki sen, että puolueet ovat jakaneet luottamuspaikkoja kiivaasti kesähelteillä.

Elokuussa kun pitäisi rivit olla suorassa ja päätöksenteko kunnossa. Esimerkiksi Joensuussa varsinaiset valtuuston kuukausittaiset kokoukset alkavat 16.8., ja uudelle valtuustolle on elokuussa vielä neljä koulutustilaisuutta.

Paikkajako alkaa Pohjois-Karjalankin kunnissa olla pitkällä (Karjalainen, 20.7.). Puolueiden väliset, vaalitulokseen perustuvat diilit on tehty, mutta joitakin nimiä vielä huutaa.

Joensuussa ykköspestit - kaupunginhallituksen ja -valtuuston - puheenjohtajuudet menevät suurimmille puolueille, keskustalle ja demareille kuten viime kaudellakin. Pestit vain vaihtuvat nyt päikseen.

Hallituksen puheenjohtajaksi nousee keskustan Juha Mustonen, joka toimi aiemmin valtuuston puheenjohtajana.

Demareiden tilanne on mielenkiintoinen. Kansanedustajista Merja Mäkisalo-Ropponen oli puolueen ääniharava kuuden äänen erolla Seppo Eskeliseen.

Seppo Eskelinen ilmoitti jo ennen vaaleja, että hän luopuu kansanedustajan työn takia hallituksen puheenjohtajuudesta.

Voittajat ilmaisevat tahtotilansa, ja Mäkisalo-Ropposen kerrotaan haluavan valtuuston johtoon.

Jos Mäkisalo-Ropponen ottaa valtuuston vetääkseen, Eskelinen voi jäädä syrjään kokonaan näkyviltä paikoilta. Lieneekö hän halunnut aivan tätä? Epäilen. Eskelinen pyörtäneekin päätöksensä puoliksi ja ottaa hallituksen varapuheenjohtajan pestin.

Pitkän linjan maakunnallinen demarivaikuttaja Matti Mikkonen kirjoitti kuluneella viikolla Facebookissa: Kuntavaalien jälkeen näyttää siltä, jotta erityisesti valtuuston pj:n tehtävä, joka on tekninen ja oikeudellinen, jota harva valittu edes hallitsee, näyttää kiinnostavan ehtoopuolen kansanedustajia. Kansanedustajat, jotka ovat menettäneet vaikutusvaltansa, haluavat kotikuntansa valtuuston puheenjohtajaksi. --- KV:n puheenjohtajuus sopisi kansanedustajaa paremmin hyvin nousevalle poliittiselle voimalle, esim. nuorelle, joka tähtää politiikkaan.

Mikkonen puhuu asiaa. Kokemus on hyvästä, mutta ykköspaikoille pitäisi löytää myös nuorta voimaa, antaa vastuuta ja luottaa.

Demareilla on omasta takaa tästä hyvä esimerkki.

Nykyinen pääministeri Sanna Marin nousi nuorena Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi, missä niitti mainetta napakkana kymppinä.

Muun muassa kuumana käyneestä raitiovaunukeskustelusta levisi videoleikkeitä sosiaaliseen mediaan. Marin piti poukkoilijat ruodussa.

Loppu on historiaa. Seuraavaksi tuuraamaan puolueen puheenjohtajaa, Antti Rinnettä tämän sairastuttua kesken kiivaimman eduskuntavaalikampanjoinnin ja sittemmin pääministeriksi.

Valtuuston puheenjohtajan tehtävä on vaativa. Tämän on Joensuussa moni varmasti nähnyt ja moni puheenjohtajana toiminut itse nahoissaan tuntenut.

Mistä löytyvät tulevaisuuden tekijät, jos heille ei anneta mahdollisuutta kasvaa näihin tehtäviin edes varapuheenjohtajan paikalla.