Näkökulma: Menkää nuoret äänestämään, koska te teette tulevaisuuden

Teen vaalipoliittisen tunnustuksen. Olen parinkymmenen viime vuoden aikana pyrkinyt äänestämään itseäni nuorempaa ehdokasta ja pääsääntöisesti naista, jos poliittiset näkemykset menevät vaalikoneissa sinne päin.

Ainakin se itseäni nuoremman ihmisen äänestäminen on käynyt vaali vaalilta helpommaksi.

Tiedättehän. Ensin missit ja urheilijat ovat nuorempia kuin sinä, ja presidentti on ikivanha kääkkä. Sitten olet suurin piirtein samanikäinen missien ja urheilijoiden kanssa, ja presidentti on edelleen kääkkä.

Kuluu vuosia, ja yllätyt, kun omat lapsesi alkavat olla urheilijoiden ikäisiä, mutta presidenttinä on edelleen kääkkä, äreä.

Ja sitten seuraa se päivä, kun olet itse presidenttiä kääkempi!

^{Ahkera äänestäjä} olen ollut aina. Ensimmäiset eduskuntavaalini olivat vuonna 1979. Sen jälkeen olen äänestänyt, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Laskeskelin, että olen mennyt äänestyskoppiin ainakin nelissäkymmenissä vaaleissa, kun mukaan lasketaan valtiollisten vaalien lisäksi myös seurakuntavaalit.

Voi olla, että taivaallisissa rekistereissä nimeni puuttuu joistain vaaleista. Syy on ollut siinä, etten ole yksinkertaisesti tiennyt, mitä ja ketä äänestää, kun listat ovat olleet niin hähmäisen epämääräisiä.

Nyt luterilaisessa kirkossa ollaan pikkuhiljaa menossa avoimempaan suuntaan. Hyvä niin, mutta kirivaihde ei olisi pahitteeksi.

^{Toimittajia vaaditaan} säännöllisesti avaamaan äänestyskäyttäytymistään, koska me kaikki olemme vihervassarihörhökommunisteja. Tiedoksi kaikille mattiapusille, sannaukkoloille ja nettihäiriköille, että nyt seuraavat omat vaalipoliittiset tunnustukseni kaksi ja kolme.

Jos oikein olen laskenut, olen äänestänyt valtiollisissa vaaleissa seitsemää tai kahdeksaa puoluetta tai valitsijaryhmää.

Ja tällaiselle kulttuurivasemmiston edustajalle kaikkein törkeintä on, että äänestin parisenkymmentä vuotta sitten kunnallisvaaleissa persua, kollegaani, jonka tiesin kunnon ihmiseksi.

Hänhän tunnustautuu edelleen vennamolaiseksi. Muistan esiteiniajoista, kuinka Veikko Vennamo oli kuin pukuun puettu punkkari ennen punkia. Räyhähenki köyhimpien puolesta. Sitähän nykypersut eivät ole.

Laitoin uurnalla käynnin jälkeen kollegalle tekstiviestin – sellaisia silloin käytettiin – että pidä äänestäni hyvää huolta.

Sitä huumaa ei kestänyt tulosten selvitessä kovin kauaa.

^{Suomen liittymisestä} Euroopan unioniin järjestettiin neuvoa antava kansanäänestys lokakuussa 1994. Seuraa neljäs vaalipoliittinen tunnustukseni.

Äänestin liittymisen puolesta, koska kansainvälistyminen ja vahvat Eurooppa-suhteet ovat mielestäni Suomelle hyvä asia.

Niinpä olen äänestänyt Euroopan parlamentin vaaleissa aina, kun niitä on järjestetty.

Menen sunnuntaina äänestyspaikalle, ja nyt kaikki itseäni nuoremmat naisehdokkaat jännittävät, kuka ääneni saa.

Se jää vaalisalaisuudeksi.

^{Jos olet jaksanut} lukea tänne asti, ärsyyntyneenä kysyt, miksi nainen ja miksi nuori.

Esimerkiksi tasa-arvon vuoksi.

Toisekseen siksi, että minua nuoremmat tekevät tulevaisuutta itselleen ja omille jälkeläisilleen. Me kääkät sinnittelemme mukana niin pitkään kuin henki pihisee mutta emme yhtään sen pidempään.

Nuoremmat jaksavat, ja se on elämän merkki. Menkää siis äänestämään, sekä kääkät ja ennen kaikkea nuoret.