Kolumni: Mieli hoi, minne menit? Tarvitsisin sinua tässä ja nyt

Aikuinen ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta. Niistä vain viisi prosenttia on uusia ajatuksia. Näin kertoi läsnäolotutkija Salla-Maarit Volanen haastattelussa, joka liittyi juhannusaattona julkaistuun juttuun mindfulnessista.

Entä sitten ne loput 57 000 ajatusta? Suurin osa niistä lienee täysin turhia, ainakin juuri sen hetken näkökulmasta, joka on juuri ajatteluhetkellä käsillä.

Ihmismieli on kuin taapero, joka eksyy heti, jos sen päästää harhailemaan yksinään. Se jää vatvomaan yhtä ja samaa ongelmaa löytämättä siihen kuitenkaan mitään ratkaisua. Eikä se sieltä pois löydä ennen kuin sen käy tietoisesti hakemassa.

^{Juuri tästä} mindfulnessissa on kyse. Käydään siis yhä uudestaan ja uudestaan hakemassa menneisyydessä ja tulevaisuudessa harhaileva taapero kotiin, nykyhetkeen.

Kuulostaa varsin yksinkertaiselta. Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Onko se aina ollut näin vaikeaa? Täytyykö sen olla?

Moderni yhteiskunta ei kannusta elämään nykyhetkessä. Tämä on jo niin kliseiseksi kulunut huomio, että lauseen lukeminen jo itsessään saa ajatukset karkaamaan minne tahansa muualle.

Sama koskee lauseita kaikesta on nykyään tullut suorittamista ja nykyään on niin kiire, että on pakko tehdä montaa asiaa samaan aikaan. Joo, joo, tiedossa on. Minkäs teet.

^Niin, minkäs teet? Kuten mindfulnessia käsittelevässä jutussa huomautetaan, epäkohtien tehokas ratkaiseminen onnistuu vasta, kun on pysähtynyt hetkeen, nähnyt todellisuuden rauhallisesti ja selkeästi sellaisena kuin se on ja hyväksynyt, että juuri nyt asiat ovat näin.

Kun todellisuudesta on mielessä kirkas kuva, on paljon helpompaa lähestyä epäkohtaa turhautumatta. On selvää, että yhteiskunta ei muutu paremmaksi sormia napsauttamalla eikä varsinkaan vanhojen hyvien aikojen oletetun paremmuuden perään haikailulla.

^{Asian ydin} on, ettemme arvosta nykyhetkessä elämistä ja läsnäoloa riittävästi. Kysymys kuuluu, mitä ovat ne konkreettiset ja oikeasti toteutettavissa olevat keinot, joilla arvostusta voi lisätä.

Yksi tapa on yrittää saada itsensä kiinni sellaisista ajatusmalleista, jotka vähättelevät nykyhetken arvoa.

Onkohan siitä muistisairaan sukulaisen luona vierailusta paljoakaan hyötyä, kun ei hän sitä enää huomenna kuitenkaan muista?

Hitsi kun en ehtinyt ottaa valokuvaa, meni tuonkin asian näkeminen taas hukkaan.

Jos aloitan uuden harrastuksen tänään, kuinka kauan sitä pitää harjoitella ennen kuin olen siinä tarpeeksi hyvä nauttiakseni sen tekemisestä?

^Nykyhetken arvostaminen ei tarkoita sitä, ettei pitkäjänteistä toimintaa saisi arvostaa. Se ei tarkoita, että nykyhetkessä pitäisi aina olla kivaa tai että tulevaisuuteen ei saisi asettaa tavoitteita tai odotuksia.

Se tarkoittaa, että juuri nyt voimme vaikuttaa vain siihen, mitä teemme juuri nyt.

Mitä useammin mielensä muistaa käydä kaitsemassa kotiin, sitä tehokkaammin ja pitkäjänteisemmin pystyy elämään.