Kolumni: Peippo ja punatulkku ovat helppoja nakkeja, pihapiirin lintuja

Ennen tunsin vähemmän lintuja. Talitintti, räkättirastas, varis ja harakka. Ja sitten olivat lokit, pääskyt, pikkulinnut ja isommat. Loput olivat lajistoa "ihan sama".

Nyt tunnistan vähän useampia, mutta ei paljon eikä liikaa. Peippo ja punatulkku ovat helppoja nakkeja, pihapiirin lintuja.

Suomessa on tunnistettu vajaat 500 lintulajia, koko maailmassa yli 11 000. Maailmassa on kuusi kertaa niin paljon villilintuja kuin ihmisiä, kaikkiaan noin 50 miljardia lintua.

Ihminen on vajavainen, ja se on hyvä. Kaikkea ei tarvitse tunnistaa, tietää tai laskea.

^{Sen tiedän}, että Pohjois-Karjalan maakuntalintu on käki ja Pohjois-Savossa kuikka. Miksi näinpäin? Kyllä meidän mökkirannassa kuikka huutaa pielisjärveläisellä maakunnan murteella. Lintujen kevätkonsertissa tunnistan solistin, jos se on räkättirastas, eli räksä.

Lintujen nimet ovat monesti hauskoja ja vanhoja. Telkkä oli ennen sotka. Suokukkoa on sanottu aiemmin suokulaiseksi, merihäräksi tai liejupörröksi.

Tikan nimi tulee äänestä, kun se naputtaa puuta tai peltiä. Taivaanvuohen mäkätys on ääntä, jonka synnyttävät pyrstösulat soidinlennon alassyöksyssä. Komeaa kuultavaa kesäyössä. Tätä lintua on kutsuttu aiemmin myös nimillä taivaanlammas, -pukki ja -pässi, joten ei se ennenkään ollut niin nöpönuukaa.

Valkoposkihanhi on saanut monen suussa lempinimen "maanvaiva". Punaposkihanhea ei taida olla olemassakaan, vaikka voisi hyvin ollakin.

^{Ulkomaan lintujen} suomenkieliset nimet ovat veikeitä. Muutama vuosi sitten lintujärjestö Bird Life Suomi päivitti nimistöä nykyaikaan ja poisti silloin kaksi rasistisena pidettyä linnunnimeä. Toinen oli kafferikiitäjä ja toinen kafferiluhtakana. Ensimmäisestä tuli häätökiitäjä ja jälkimmäisestä afrikanluhtakana. Kafferilla tarkoitettiin afrikkalaisista bantuheimoista käytettyä halventavaa nimitystä.

Lintujen nimistössä on nyt huiskijoita, näpsijöitä, napsijoita ja sieppareita. Löytyy tyrannitanssija, kahvipöllönen ja kanelitikkanen. Lystiä on ollut nimien keksijöillä. Lyhin nimi on "ou", pisin ehkä 32-kirjaiminen "amiraliteettienkaskaskäpinkäinen". Se on helppo muistaa ulkoa.