Kolumni: Hallituksen rasismikohulla ja ministerin natsiflirttailulla on pitkät varjot

Tulin yllätetyksi syksyn työmatkalla täysin housut kintuissa.

Olimme Karjalaisen tiimin kanssa tapaamassa eurooppalaista mediaväkeä Hampurissa syyskuun lopulla.

Ensimmäisenä aamuna Googlen konttorilla tapasin vaatenaulakolla hankkeemme aikana tutuksi tulleen saksalaiskollegan.

Huomenten jälkeen kollega totesi heti, kuinka Suomessa on nyt vaikea tilanne.

Hetken löi tyhjää, ja ajattelin, että niin, taloudellinen tilanne on tosiaankin vaikea, mutta niinhän se on muuallakin Euroopassa.

Kollega jatkoi. Emme olisi uskoneet, että Suomessa voi tapahtua tällaista.

Tietenkin: hallituksen rasismikohu menneeltä kesältä, Riikka Purran (ps.) takavuosien nettikirjoittelut ja ministeri Vilhelm Junnilan (ps.) kytkökset kansallissosialismiin.

Saksalaiskollega jatkaa edelleen esimerkin kera. Käy ilmi, että toimittajan tuttu hoitaa liiketoimintaa ja yrityksen suhteita Skandinaviaan. Kohun jälkeen ovat tehneet päätöksen, että Suomeen ei enää mennä.

Yritän selittää jotakin, mutta olen heikoilla.

Toinen saksalaiskollega tervehtii heti perään, mutta puheenaihe jatkuu samana. Hänen loppukaneettinsa on se, että medialle on nyt varmasti Suomessa tilausta, kun on tämä tilanne.

^{Rasismikohu oli} ja meni, hallitus istuu ja hallitus kommentoi. Mutta miten käy hallitukselta maineenhallinta?

On turha väittää, ettei näillä vuosien saatossa heitellyillä natsivihjailuilla ja rasistisilla kommenteilla ollut mitään vaikutusta.

Kyllä oli, ja se konkretisoitui itselleni karusti tuon kyseisen matkan ensimmäisenä aamuna. Saksalaisille tämä ei ainakaan ollut ohi.

Juuri nyt Petteri Orpon (kok.) hallitus tiukentaa kansalaisuuden saantia, ja suurta huolta elinkeinoelämälle on aiheuttanut linjaus siitä, että ulkomaalaisen on poistuttava maasta kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen, mikäli uutta työtä ei löydy.

Paha kello kuuluu hyvää kauemmaksi myös näistä hallituksen linjauksista.

Puheillamme ja teoillamme on todellakin merkitystä.