Kolumni: Ei se määrä vaan laatu – Vaalit ei ole Pohjois-Karjalalle mikään maakuntien välinen mittelö

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää 10 viikkoa, ja ennakkoäänestys alkaa parisen viikkoa varsinaista vaalipäivää eli huhtikuun ensimmäistä sunnuntaita aikaisemmin.

Asetelma on tässä vaiheessa kutkuttava niin valtakunnallisesti kuin myös paikallisesti Savo-Karjalan vaalipiirissä. Moni puolue voi vielä vaalit voittaa.

^{Keskusta menetti} edellisissä, vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Savo-Karjalan vaalipiirissä lähes 10 prosenttiyksikköä ääniosuudestaan ja kaksi kansanedustajapaikkaa mutta säilyi silti vaalipiirin suurimpana neljällä edustajapaikallaan.

Vastaavasti vaaleissa pääministeripuolueeksi noussut SDP eteni viimeksi Savo-Karjalassa reilun prosenttiyksikön ja sai sillä lisättyä vaalipiirin edustajamääränsä samaan kolmeen kuin perussuomalaisilla viime vaaleissa säilyi.

Muilla puolueilla kansanedustajapaikat pysyivät Savo-Karjalan vaalipiirissä neljä vuotta sitten ennallaan: kokoomus kaksi sekä vihreät, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto kukin yksi edustaja.

Savo-Karjalan vaalipiiristä valittujen kansanedustajien määrä putosi viime vaaleissa yhdellä 15:een ja on tämä sama määrä näissä vaaleissa.

^{Viidestätoista Savo-Karjalan} kansanedustajasta kahdeksan valittiin viime vaaleissa Pohjois-Karjalasta, siis enemmistö.

Tämä riepoo nyt joitakin Ohtaansalmen sillan länsipuolella, koska väestömäärän suhteessa 15 kansanedustajasta Pohjois-Karjalan "oikea" osuus olisi kuusi edustajaa ja vastaavasti Pohjois-Savon yhdeksän.

Pohjois-Karjalassa ei toki koeta, että tämä olisi jokin maaottelu, jossa me olemme niskan päällä, ja että nyt olisi uuden otattelun aika. Pohjois-Savossa ja ainakin naapurilehdessämme Savon Sanomissa tunnutaan kuitenkin näin ajattelevan.

Savon Sanomien päätoimittaja Seppo Rönkkö on viime kesäkuusta alkaen nyt jo ainakin neljässä kolumnissaan ohjastanut savolaisia korjaamaan tämä hänen miltei historialliseksi vääryydeksi maalaamansa asetelma.

"Savo-Karjalan vaalipiirissä pienemmästä Pohjois-Karjalasta on enemmän kansanedustajia plus vaalipiirin ainoa ministeri. Tämän on jäätävä poikkeukseksi", tämä kollegani ja hyvä ystäväni jyrisi 8.1. julkaistussa kolumnissaan.

^{Kaikki hyvähenkinen} otattelu on tervetullutta äänestysinnon lisäämiseksi, ja myös tuollainen Savon Sanomien kirjoittelu on toki sellaiseksi laskettavaa.

Ja totta kai maakunnallakin on merkitystä. Pohjois-Karjalan etu olisi, että maakunnasta olisi edustaja ainakin jokaisessa suuren puolueen eduskuntaryhmässä ja mieluusti aivan jokaisessa – paitsi yhdessä, joka sieltä isänmaamme onneksi tulevissa vaaleissa katoaakin.

Aivan samalla tavalla myös Pohjois-Karjalan sisällä olisi toivottavaa, että edustajia valittaisiin eri puolilta maakuntaa eikä ainoastaan Joensuun talousaluekeskittymästä.

Mutta että pitäisimme savolaisia torjuttavina ja voitettavina vihollisina? Ei nyt todellakaan. Kieroina ehkä, vaan silti läheisinä ja liki meikäläisinä.

^{Pohjois-Karjalan itsenäisestä} ja vuoden 2015 eduskuntavaaleihin lakkautetusta vaalipiiristä valittiin vuoden 1962 vaaleissa 10 edustajaa. Väestötappion myötä tämä määrä laski jo seuraavissa vuoden 1966 vaaleissa yhdeksään ja sitä seuraavissa vuoden 1970 vaaleissa kahdeksaan.

Vuonna 1979 Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valittiin enää seitsemän ja vuoden 2007 eduskuntavaaleista alkaen kuusi edustajaa ennen suuremman Savo-Karjalan vaalipiirin muodostamista.

Ei se määrä vaan laatu. Pohjois-Karjalalle käy toki kahdeksan mutta yhtä hyvin riittäisi kuusi, viisi tai vaikkapa vain neljäkin edustajaa, kunhan he ovat yhtä hyviä ja päteviä kuin nykyiset sekä heidän parhaat paikalliset haastajansa.

Tärkeintä kuitenkin on, että nyt ja ensi vaalien jälkeen näitä Pohjois-Karjalan edustajia onkin peräti 15. Osa heistä ei ole aivan yhtä suurella sydämellä ajamassa erityisesti pohjoiskarjalaisten asiaa kuin kaikki täkäläiset, mutta enemmistö on.

^{Arvokasta on myös} se, että suuremmassa vaalipiirissä piilevä äänikynnys ei ole niin korkea, että kaikki ehdokkaat valittaisiin vain muutamasta suurimmasta puolueesta.

Tämän vuoksihan vaalipiirejä yhdisteltiinkin. Piti korjata tämä selvä ongelma ja parantaa vaalien suhteellisuutta.

Siksi Pohjois-Karjalassakin muutosta kannatimme, emme pullistellaksemme savolaisille – niin kivaa kuin sekin joskus on.