Tiistai, 27.6.2017 
Elviira, Elvi
Kolumni

Eikö Suomessa saa rakentaa tulevaisuutta?

  • Miika Raudaskoski

Viikonloppuna sosiaalinen media räjähti, kun Helsingin Sanomat uutisoi Riihimäellä asuvan irakilaisperheen kohtalosta. Tiukentunut perheenyhdistämispolitiikka on johtanut heidän osalta siihen, että jo vuosia Suomessa asunut isä Huner Ali Muhammed saa jäädä, mutta vaimon ja lapsen täytyy palata Irakiin.

Sosiaalisen median lakien mukaisesti uutinen sai aikaan lumipalloefektin. Nopeasti avattu nettiadressi oli kerännyt maanantaiaamuun mennessä jo yli 20 000 allekirjoitusta. Sisäministeri lupasi selvittää perheen tilannetta.

Hesari antoi kasvot hallituksen tiukentuvalle perheenyhdistämispolitiikalle. Kyse ei ole numeroista, ei irakilaismassoista tai turvapaikanhakijatulvista, vaan yksittäisistä ihmisistä ja perheistä. Kyse on Gashawin, Hunerin ja heidän lastensa elämästä, jota ollaan repimässä rikki. Ja mistä syystä? Siitä, ettei vauraalla Pohjoismaalla muka ole varaa maahanmuuttajiin.

Pakolaiskriisi on ollut eurooppalaisen median pääuutisaihe kohta vuoden. Talvi vähensi pyrkijöitä EU:n ulkorajoille, ja poliittisesti kyseenalainen pakolaissopimus Turkin kanssa on vähentänyt tulijoita Kreikan rajalla.

Kriisi ei kuitenkaan ole ohi. Ihmisten hätä ei ole talven aikana kadonnut mihinkään. Syyria on sekasorrossa, ja sota moukaroi maata armotta. Irakin turvallisuustilanne on itsemurhaiskujen myötä entisestään heikentymässä. Libya on sekasorrossa.

Päivittäin saamme lukea sadoista ja taas sadoista Välimereen hukkuneista ihmisistä, jotka ovat jättäneet kaiken pyrkiäkseen Eurooppaan. Hakeakseen turvaa, tulevaisuutta ja ihmisarvoista elämää.

Satojen kohtalona on kiikkerän, liian täyteen pakatun veneen kaatuminen ja hukkuminen Välimereen. Rooman valtakunnan Mare Nostrum ei ole enää yhteinen meremme. Se on Euroopan rajameri.

Pysäyttävin kohta Hesarin artikkelissa oli Hunerin naapurin kommentti. Joka ilta Hunerin tullessa töistä naapuri toteaa hänelle: ”Mene pois!” Se vetää hiljaiseksi. Miksi Hunerin pitäisi jälleen lähteä kodistaan; maasta, jossa hän asuu, työskentelee ja pyrkii rakentamaan hyvää elämää perheelleen?

Suomalaiset ovat kautta historiansa tulleet ja menneet maailmalla. Isovanhempani olivat aikanaan lähdössä Australiaan mutta peruivat päätöksensä viime hetkellä. Omalta kannaltani hyvä niin.

Moni muu lähti. Ei heillä ollut mitään syytä paeta Suomesta. Ketään ei vainottu, kenenkään henki ei ollut uhattuna uskonnon tai poliittisen näkemyksen vuoksi.

He lähtivät, koska halusivat parempaa toimeentuloa. Sitä tarjosivat Pohjois-Amerikan kaivokset, Ruotsin autotehtaat ja Australian lammasfarmit. Moni jäi ja rakensi uuden elämänsä kaukana kotoa. Toiset kävivät kääntymässä, kolmannet hukuttivat koti-ikävänsä pulloon.

Huner on yksi heistä, jotka ovat rakentaneet uutta elämää kaukana kotoa. Nyt tiukentunut lainsäädäntö uhkaa murskata Hunerin tulevaisuuden ja unelman. Se uhkaa hajottaa perheen.

Ennen kuin sanot Hunerille ”Mene pois!” pysähdy miettimään, miltä tuntuisi olla siinä. Göteborgilaisen lähiöasunnon ovella, tulla Volvon tehtaalta kotiin ja kuulla joka ikinen ilta ”Stick!”

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja työskentelee nuorempana tutkijana historia- ja maantieteiden laitoksella Itä-Suomen yliopistossa.