Sunnuntai, 19.11.2017 
Elisabet, Liisa
Kolumni

Ensivaikutelma saattaa joskus hämätä ja pettää

  • Jouko Kempas

Joskus on vaan mentävä itse paikan päälle katsomaan. Kuva on pelkkä kuva, netistä näkee vain pintaraapaisun.

Madridiin on matkaa, mutta kun aamulla lähtee, on illalla perillä. Nykyinen liian nopea matkustaminen väsyttää. Vaikka mies on illalla Madridissa, niin henki vasta liihottaa jossakin Euroopan yllä.

Siksi väsyneet aistit sortuvat helposti väärään ensivaikutelmaan. Pääkatu Gran Vialla Madrid on kuin Lieksa: too much everything - liikaa kaikkea. Ihmisiä, autoja, melua, hikeä ja pakokaasuja.

Tosin sillä erolla, että Madridissa on 3,5 miljoonaa asukasta enemmän. Lieksassa on lieksalainen ruuhka parin tunnin ajan yhtenä lauantai-iltapäivänä heinäkuussa muutaman korttelin matkalla. Madridissa on Vaskiviikko joka jumalan päivä, mutta miksi kaikki ovat liikkeellä yhtä aikaa samalla kadulla juuri nyt? Joensuulaiseen katukoreografiaan tottuneen on aluksi vaikea löytää yhteistä miljoonakaupungin katukulkemisen rytmiä.

Aamulla helpottaa. Sielukin on saapunut perille eilistä virkeämpään ruumiiseen. Madrid näyttää paljon paremmalta, aurinkoiselta ja leppoisalta.

Hyvä syy mennä Madridiin on halu nähdä maailmankuuluja taideteoksia. Missio on museo, museo ja museo. Niitä riittää.

Pradon taidemuseossa on esillä noin 6 000 taulua ja 500 veistosta. Minuutti jokaiselle, niin viikko menee nopsaan. Ähky tulee parissa tunnissa.

Onneksi sitä ennen löytyy teos, jonka takia matkaan lähdettiin. Hollantilaisen Hieronymus Boschin maalaus maallisten himojen puutarhasta on paljon puhuttu. Se kerrotaan tehdyn ilmeisesti luostarissa vuosina 1500-1505. Teoksen sanotaan kuvaavan Raamatun luomiskertomusta, vaikka siinä näkeekin enimmäkseen seksististä riettailua ja irstailua, syntien tekemistä ja siitä seuraavia kärsimyksiä.

Kolmeosainen maalaus ei ole dokumenttivalokuva, mutta johonkin se perustuu ajalla ennen nettipornoa. Herää kysymys, mitä siellä luostareissa on ennen puuhattu ja mitä nyt puuhataan.

Teoksessa on tuhatkunta ihmishahmoa. Teos on ennakkomielikuvaa pienempi, onneksi ei yhtään suurempi - ties mitä jäi näyttämättä ja näkemättä.

Pablo Picasson maalaus Guernica on toinen hyvä syy mennä itse katsomaan. Se lyö 100-0 pettymyksen, ettei Madridin kolmessa suuressa museossa näy yhtään suomalaisten mestarimaalaajien teosta, ei edes perussuomalaista kansallistaidetta. Eivät ehkä ymmärrä hyvästä paljon mitään.

80 vuotta sitten maalatun Guernican aihe on Espanjan sisällissodasta natsi-Saksan ilmavoimien pommituksesta, joka tappoi 1 700 siviiliä ja oli siihenastisen sotahistorian suurin ja tuhoisin pommitus.

Vieläkin Guernica saa monen eteensä pysähtyjän nieleksimään ja kyyneliin. Tänäänkin on liian helppoa olla näkemättä uusia ”guernicoita”, olla kuulematta avunhuutoja ja elää niistä välittämättä.

Siksi pitää joskus lähteä.