Keskiviikko, 23.8.2017 
Signe, Varma
Kolumni

Menestys vaatisi todellista irtiottoa rasismista

  • Helena Tahvanainen

Meillä on nollatoleranssi rasismille, julisti Simon Elo esitellessään Uuden Vaihtoehdon. Hän myös viittasi useaan kertaan Ranskan Emmanuel Macroniin. Macron tunnetaan EU-myönteisyydestään.

Siinäpä kaksi pähkinää purtavaksi Uudelle Vaihtoehdolle, jonka keulahahmoja ovat voimakkaasti EU-vastaisuudella ja maahanmuuttokielteisyydellä profiloituneet poliitikot Simon Elo, Sampo Terho, Veli-Matti Saarakkala ja Kike Elomaa. Eikä unohdeta sitä, että ilman Timo Soinia ei olisi Uutta Vaihtoehtoakaan.

Uudelle Vaihtoehdolle on tilaa poliittiselle kartalla vain, jos se aidosti karistaa politiikastaan ja puheistaan maahanmuuttokriittisyydeksi kapaloidun rasismin.

Hännystelemällä perussuomalaisten rasistista ja EU-kriittistä siipeä ja vetoamalla kerta toisensa jälkeen Vennamon perintöön Uuden Vaihtoehdon edessä on SMP:stä erkaantuneen SKYP:n kohtalo.

Muistutukseksi: Veikko Vennamo kuoli viime vuosisadalla. Ei häneen, pienviljelijöihin, toisen maailmansodan evakoihin ja Poutiaisen mopoturneeseen vetoamalla rakennu mikään uusi vaihtoehto.

Sinänsä on harmi, jos soinilaiset eivät ota Uutta Vaihtoehtoa puolueensa nimeksi. Se on trendikäs, eurooppalainen nimi vaihtoehdolle, jonka päämääränä on olla korvaamassa jo hapantunutta puoluejärjestelmää.

Siinä on jotain samaa kuin Macronin En Marche! (suomeksi Liikkeelle) -nimessä. Kunhan maltetaan - ja uskalletaan - lähteä liikkeelle uuteen suuntaan. Osoittaisi hyvää poliittista hoksnokkaa iskeä siihen, mikä väistämättä on Suomessakin edessä: puoluekentän uusiutuminen.

Luin melko äskettäin jostain, ehkä tekstiviesteistä, vaatimuksen, että kaikki poliitikot pitää panna pois ja korvata tavallisilla ihmisillä.

Kirjoittajalta jäi huomaamatta, että tavallisesta ihmisestä tietysti tulee poliitikko siinä samassa, kun hän suostuu ehdokkaaksi vaaleissa. Vähintään puolipoliitikko hänestä tulee silloin, kun hän lähtee toreille keittelemään kahvia.

Nykyään ei tarvitse avata edes sanomalehteä, pelkkä twitter riittää, havaitakseen, että poliitikko poliitikkona ei sittenkään ole huono asia. Donald Trumpin toilailuista suuri osa selittyy sillä, ettei hän tiedä, miten politiikka toimii.

Myös Juha Sipilässä on pääministerinä samaa vikaa. Kokenut ja sitä kautta oppinut poliitikko välttyy monelta sudenkuopalta. Broileripoliitikoista on totuttu puhumaan halveksien, mutta viime ajat ovat osoittaneet, että heillä on puolensa: he taitavat politiikan.

Persujen puoluekokouksessa leimattiin politiikassa menestyneet oman puolueen miehet ja naiset eliitiksi ja heitettiin yli laidan.

Jotain samaa oli siinä, mitä lieksalainen SDP:n kansanedustaja Kerttu Törnqvist koki. Hän kohosi eduskunnan varapuhemieheksi, mutta äänestäjät eivät poliittista menestystään sietäneet. Törnqvististä tuli eliittiä, ja hänet pudotettiin eduskunnasta.