Sunnuntai, 25.6.2017 
Uuno
Kolumni

Ostovoimakin on tärkeä osa kilpailukykyä

  • Pekka Puustinen
Suomen talous on kääntynyt yllättävänkin vahvaan kasvuun.

Vielä ei silti kannata paukutella henkseleitä. Politiikan tilanne on herkkä. Vaikka en millään pysty uskomaan, että joku vastuullinen ryhmä haluaa oikeasti ennenaikaiset eduskuntavaalit, on sekin häilyvä mahdollisuus olemassa.

Se tietäisi kymmenientuhansien valtion- ja kunnallishallinnon viranhaltijoiden uudistusten parissa pitkään tekemän työn mitätöimistä, pakollisten uudistusten viivästyttämistä usealla vuodella, julkisen talouden alamäkeä ja sen myötä kansantalouden kasvun tyrehtymistä.

Kevään mittaan on hiljalleen alettu kaivaa poteroita syksyn tuponeuvotteluihin.

Nollalinjalla pitää jatkaa, sanoo yksi. Toisen mielestä jotakin plussaa pitää tulla tarjolle. Ääripäät puhuvat miinuksesta tai parin prosentin korotuksista.

Ja sitten on se ryhmä, jonka mielestä viisain ratkaisu on korjata nollalinjaa tuloveron kevennyksellä.

On jokseenkin tavallista puhua kilpailukyvyn yhteydessä myös ostovoimasta.

Tarkastelukulma jää auttamatta vajaaksi, jos ostovoiman ja palkkatyössä käyvien välille piirretään yhtäläisyysmerkki.

Suomen ikärakenteesta ja korkeasta työttömyydestä johtuen yhä isompi rooli ostovoimassa on eläkkeiden ja tulonsiirtojen varassa elävien perheiden käytettävissä olevien tulojen kehityksellä.

Verotuksen painopistettä on siirretty tietoisesti ja pitkään palkkatulosta kulutuksen verottamiseen.

Tälle kehitykselle löytyy hienoja perusteluja ilmastonmuutoksesta kerskakulutuksen hillitsemiseen.

Sille tosiasialle, että kulutusverojen korottaminen syö eniten köyhän kukkaroa, ei ole juuri ajatuksia suotu.

Ihmisen elämässä on tiettyjä välttämättömiä perustarpeita. Syödä pitää, ja juoda. Asua pitää, ja liikkua. Sähköäkin tarvitaan. Keskivertoperheet syövät suunnilleen saman verran, kuluttavat sähköä suunnilleen saman verran, käyttävät omaa autoa tai julkisia suunnilleen saman verran.

Jos toisen perheen käytettävissä oleva raha on sata ja toisen viisisataa, niin kumpaa kirpaisee se, että liikenteen verotusta, kiinteistöveroa tai sähköveroa korotetaan?

Se sadan rahan talous ei todennäköisesti maksa lainkaan tuloveroja, joten se ei hyödy tuloveron kevennyksestä senttiäkään mutta kärsii välillisen verotuksen kiristyksestä suhteellisesti viisinkertaisesti verrattuna viidensadan rahan talouteen.

Kädessäni on sähkölasku, jonka loppusumma on 413,42 euroa. Siinä on sähköveroa 91,69 euroa. Kumma kyllä, myös verosta peritään arvonlisävero, jonka osuus koko laskusta on 80,01 euroa. Sähkölaskusta 41 prosenttia koostuukin veroista. Välillisen verotuksen raju kiristyminen selittää köyhien ja pienituloisten ostovoiman romahtamisen.

Se on todellinen uhka kilpailukyvylle ja kansantaloudelle. Herätys siellä hallituksessa!