Maanantai, 24.7.2017 
Tiina, Kirsi, Krista
Kolumni

Tekevät itsestään typeryksiä

  • Pekka Puustinen
Kaipa se oli tarkoitettu imperiumin vastaiskuksi. Se, että alan yksityiset palveluntuottajat moittivat Ylen uutisissa sote-lakipakettien panemista uuteen valmisteluun perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen.

Uutisessa haastateltu dementiakotiyrittäjä Taru Anttila on varmastikin oikeassa siinä, että poliittiset intohimot ovat vaikeuttaneet tärkeän asian valmistelua, samoin siinä, että kaukaa on vaikea ymmärtää, mikä siitä tekee niin vaikeata.

Samalla hän paljastaa sen, mikä alan yrittäjien mielestä oli tärkeintä. Hän sanoi, että hallitus oli jo vastaamassa (yritysten) toiveisiin, mutta sitten perustuslakivaliokunta panikin valinnanvapauspykälät uusiksi.

Keskivertokansalaisen korvaan saattoi särähtää kohta jo miljardibisnestä pyörittävän Terveystalon toimitusjohtajan Yrjö Närhisen väite, että julkisten sote-palveluiden yhtiöittäminen olisi ollut nopein tapa luoda alalle läpinäkyvä toimintaympäristö.

Vähänkin yhteisiä asioita seuraava tietää, että kun valtio tai kunta yhtiöittää jonkun toiminnon, iso osa sitä koskevasta tiedosta menee samalla osakeyhtiölain savuverhon suojaan.

Julkisomisteiset yhtiöt eivät avaa omaa kirjanpitoaan piiruakaan enempää kuin yksityiset osakeyhtiöt.

Käsi sydämelle, kuka voi sanoa kokevansa Terveystalon tai muiden terveysjättien toiminnan läpinäkyväksi ja esimerkiksi verojen maksun näkökulmasta luotettavaksi?

Kun alan yrityksiä edustavan Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas sanoo, että alan julkisten toimijoiden on jatkossa avattava rahaliikenteensä, käytännössä kirjanpitonsa, jotta samalta viivalta ponnistaminen voidaan taata, on vaikea päättää, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.

Nykymallissa kuntien sote- ja terveysmenot kokonaisuutena, asukasta kohti ja jopa suoritekohtaisena yksikkökustannuksena kerrotaan tilinpäätöksissä, tai ne on niistä pääosin avattavissa.

Sama koskee kuntayhtymiä, jotka eivät ainakaan Pohjois-Karjalassa ole pimittäneet tilinpäätöksiin liittyviä oheistietoja.

Osakeyhtiöt eivät samanlaiseen avoimuuteen alistu, eikä niiltä sitä edes edellytetä. Semmoista läpinäkyvyyttä.

Keskustelussa julkisen ja yksityisen suhteesta unohtuu kokonaan yksi suuri asiakokonaisuus.

Se, että sote-palveluiden järjestämiseen liittyy mittava hallinnollinen taakka, joka voi jo yksittäisen monialaista palvelua tarvitsevan asiakkaan kohdalla olla kustannuksiltaan merkittävä.

Taakan kantaa julkinen sektori.

Tämän takia julkinen ja yksityinen eivät voi koskaan ponnistaa samalta viivalta. Yksityisellä on ravitermein etumatkaa monen tasoituksen verran.

Omaa etua saa totta kai ajaa, mutta samalla pitää nähdä kokonaisuus eikä sortua epäuskottaviin heittoihin.

Koska yksityinen sote-sektori kasvaa joka tapauksessa vääjäämättä, ei ole mitään tarvetta ahnehtimiseenkaan.