Tiistai, 13.11.2018 
Ano, Kristian
Kolumni

Jiiriä kehiin

  • Jukka Niskanen

Kuka keksi jiiriliitoksen? Varmaan se oli Kalle Tappinen tai joku vastaava kansanfilosofi, mutta se onkin sivuseikka. Pääasia on, että jiiriliitos vastaa yleistä käsitystämme keskinkertaista paremmasta rakennustaidosta, se on arkkitehtuurisen käsityksemme perusta.

Yleisimmin jiiriliitos esiintyy ovipielissä, taulunkehyksien nurkissa ja ikkunanpuitteissa; laudat tai listat on sahattu vinoon kulmaan. Suora liitos on kansallinen häpeä, ja tietyn ikäiset miehet tulistuvat, jos ovilaudoista ei löydy jiiriä.

Muistan, kun poikana tein remppaa kotitalossa. Seinään tehtiin iso aukko ja kaksi huonetta yhdistettiin. Aukko piti kehystää paksuilla koristelaudoilla. En löytänyt jiirilaatikkoa ja naulasin koristelaudat päädyt vastakkain. Isäukko tuli kotiin ja messusi heti ovelta: ”Miten helvetissä noissa laudoissa ei ole jiiriä! Ota ne alas ja vähän äkkiä ennen kuin joku näkee!”. Isäukko vahti kuin piekana tekemisiäni, kunnes jiiriliitokset olivat kohdallaan ja häntä tyydyttävät.

Meidän vanhan talomme rempassa ne tulivat eteen heti eteisessä. Kattoon oli pakko ostaa listat, sillä siellä oli rakoja, ja pitäähän nyt – hyvänen aika – katon ja seinän välissä lista olla. Listoittaminen ja jiiriin sahaaminen on hyvä ja pettämätön mittari parisuhteelle. Yhdessä listoittaminen kourulistalla on oivaa terapiaa. Jos selviätte siitä ilman ruhjeita ja mustelmia, sekä henkisiä että fyysisiä, selviätte paljosta muustakin.

Vaimo halusi kourumalliset koristelistat eteisen kattoon. Yritin esitellä rautakaupassa tavallisia suoria listoja, mutta ne eivät tulleet kysymykseenkään. Sadattelin mielessäni, sillä kourumalliseen listaan on vaikeaa ja monimutkaista tehdä jiiriliitos.
Vaimo muistutti aiemmista listoitustöistäni. Niissä ei kuulema ollut kehumista. Hänen mielestään minulla oli hahmotushäiriö, enkä kärsimättömänä jaksanut pohtia asiaa tarpeeksi. Tässä kaikessa hän on aivan oikeassa. En todellakaan jaksa pohtia kourulistan jiiriliitosta tarpeeksi. Maailmassa on monta muutakin asiaa, joita en jaksa pohtia tarpeeksi.

Kiero mies konstin keksii! Aloitimme homman vaimon kanssa mittaamalla ja kokeilemalla listan pätkillä. Väistin ensimmäisen vikatikin piirtämällä liitoksen kulman suunnan muistilehtiööni. Sahasin listan sen mukaan, ja jiiriliitos sopi edellisen listan perään kuin häntä ponin perseeseen! Vaimo katseli aikansa, sanoi menetelmääni hyödylliseksi.
Joimme kahvit ja jatkoimme. Yhteispeli alkoi natsata. Vaimo mittasi, piirsi listaan kynällä oikean sahaussuunnan. Jiirilaatikon reunaa puristava kourani muistutti ”rotkon reunaan tarraavan kotkan jalkaa”, kun pitelin listaa sahauksen ajan paikallaan. Ei meillä ollut impulssinaulainta, vaan naulasimme listat perinteisesti kiinni pienikantaisilla nauloilla.
Illalla seisoin pienessä eteisessä pää kenossa työtä tarkastellen. Hyvää työtä, jonkun huipputarkan hahmotuskyvyn omaavan remontoijan duunia!

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija, joka muuttaa maalle ja kertoo kolumnisarjassa remontistaan.