Sunnuntai, 20.8.2017 
Sami, Samuli, Samu
Kolumni

Miksi haikailla nuoruutta, kun paras hetki on juuri nyt

  • Terhi Nevalainen
Kuulin äskettäin todettavan, että neljäkymmentä on uusi kaksikymmentä. Kyse oli siis ikävuosista ja elämäntyylistä.

Ensiksi ilahduin. Kaksikymppisyyshän kuulostaa nuoruutta ihailevassa yhteiskunnassa oikein hyvältä, ja kukapa tässä tuntisi itsensä niin vanhaksi kuin ikävuodet osoittavat.

Sitten erehdyin ajattelemaan, millaista elämä oli oikeasti parikymppisenä. Huolta tulevaisuudesta, opiskelijabudjettielämää, paikkansa hakemista, kirpputorivaatteita - ja ennen kaikkea sitä, ettei oikein tiennyt, mitä elämältä halusi ja kuka oli. Fyysinen kuntokin oli monella mittarilla arvioituna paljon huonompi kuin nykyisin keski-iän kuntoiluherätyksen jälkeen.

Jännittävää ja innostavaahan se nuoruus on, mutta lähinnä etäältä katsottuna. En huolisi takaisin.

Uskallan väittää, että moni perusterve aikuinen on itse asiassa samoilla linjoilla, vaikka ääneen kauhisteleekin omaa ikäänsä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria on maailmalla rohkaistu ”It gets better” -kampanjoilla. Viesti on, että elämä muuttuu yleensä helpommaksi iän myötä. Kun nuoruuden samankaltaisuutta korostavat tiiviit yhteisöt ovat jääneet taakse, on varaa olla rehellisemmin sitä mitä on.

Sama ajatus pätee yleisemminkin. Ikääntyminen tarkoittaa yleensä omaan itseen tutustumista, itsensä hyväksymistä ja itselle sopivan sosiaalisen ympäristön löytymistä.

Ellei elämänkaareen osu pitkäaikaisia vaurioita aiheuttavia kriisejä, tämä useimmiten johtaa tyytyväisyyden lisääntymiseen.

Iän kauhistelu ei kuitenkaan ole ihan pelkkää joutavaa puhetta. Numerot tuntuvat monesti liian isoilta, koska emme tunnista itseämme eri ikäisiä koskevista mielikuvista.

Ne kun laahaavat jäljessä ja perustuvat aikaan, jolloin kuusikymppiset eivät juosseet maratoneja eivätkä viisikymppiset hiippailleet tennareissa.

Koettua ja biologista ikää koskevien tutkimusten mukaan on todennäköistä, että useimpien länsimaisten ihmisten koettu eli subjektiivinen ikä on oikeaa ikää nuorempi.

Itsensä ikäänsä nuoremmaksi tunteminen ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole ollenkaan huono juttu. Sille on jopa perusteet.

Etenkin vanhemmilla ikäkymmenillä keskimääräinen biologinen ikä on nykyisin todellakin nuorempi kuin samanikäisillä vain parikin vuosikymmentä sitten.

Suomeksi sanottuna: väestö on keskimäärin terveempää ja toimintakykyisempää yhä vanhemmaksi.

Mikä kiinnostavinta, jopa henkilökohtainen subjektiivinen kokemus korreloi todellisen eliniän ja terveyden kanssa. Jos siis tunnet itsesi vuosiasi nuoremmaksi, ole tyytyväinen: todennäköisyytesi elää terveenä vanhaksi on suurempi kuin samanikäisillä keskimäärin.

Ja entä, jos se elämä paranee vielä tästäkin?