Tiistai, 24.10.2017 
Asmo
Kolumni

Älä ota, Tero, tänä iltana keihäänheitosta MM-mitalia!

  • Heikki Arppi

Suomen yleisurheilulle olisi katastrofi, jos Tero Pitkämäki venyisi keihäsmitalille Lontoon MM-kisoissa lauantai-iltana. Kuten usein ennenkin, yksikin mitali hämärtäisi tietoisuuden lajin todellisesta tilasta. Rehellistä jälkipyykkiä tarvitaan kipeästi.

Olympiakomitean lobbareiden brändivalhe Pohjoismaiden liikkuvimmasta kansasta vuonna 2020 tuntuu yhä absurdimmalta. Pitkämäen ohella yksikään toinen suomalainen ei yltänyt (ellei kävelyssä yllätetä) Lontoossa lajinsa 12 parhaan joukkoon. Tusinan urheilijan joukkue on mikrotasoa ja vain kolmannes Ruotsin vastaavasta.

Pahinta on se, ettei rankingsijoituksiinsa nähden joukkueemme pettänyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tasomme ei vain yllä korkeammalle.

Yksi syy on loukkaantumissuma. Antti Ruuskanen, Ari Mannio, Sandra Eriksson, Oskari Mörö, Johanna Peiponen sekä nuoret Wilma Murto ja Aliisa Vainio ovat telakalla, kautensa kesken lopettaneen Nooralotta Nezirin ohella Lontoon kävijöistä Kristiina Mäkelä ja David Söderberg vasta toipumassa. Mykoplasmakin on nykyisin aiempaa yleisempi kunnon tappaja.

Suuri kysymys, miksi näin moni on yhtä aikaa sivussa.

Rahalla saa. Suomessa yritysten urheilusponsorointi on pientä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Se näkyy myös lajiliittojen ja jopa Olympiakomitean tukimahdollisuuksissa. Tästä saa osittain ”kiittää” hiihtäjäkarpaaseja, sillä Lahden hemohesskandaalin jälkeen vuonna 2001 tapahtui dramaattinen muutos yritysten suhtautumisessa.

Myös liittojen johtajarakenteet ja byrokratia nielevät liikaa rahaa. Esimerkiksi ruotsalaisessa yleisurheilussa vastuuta on siirretty 10-12 kärkiseuralle eikä kaikkea johdeta norsunluutornista. Samalla meillä edellisessä olympiadissa 2012-16 huippu-urheilustrategiaan keskitetyt resurssit yli puolittuivat. Tanska ja Norja ovat valtiojohtoisia huippu-urheilujärjestelmiä, Ruotsi tukeutuu paremmin seuratyöhön ja urheilulukioihin.

Urheilijatuki suuntautuu väärin. Riosta ainoan mitalin ottanut nyrkkeilijä Mira Potkonen sai sitä ennen vuodessa vain 10 000 euroa tukea, ja hänen valmentajansa joutui ottamaan palkatonta virkavapaata päästäkseen kisoihin.

Tai mietitään Suomen suurimpiin ja menestyksekkäimpiin yleisurheiluseuroihin kuuluvaa Joensuun Katajaa. EM-otteluihin vuoden kuluttua tähtäävä Hertta Heikkinen joutuu käymään kolmivuorotyössä rahoittaakseen elämänsä ja urheilemisensa. Ei mitään järkeä.

Suomi ei ole myöskään hyötynyt maahanmuuttajista Ruotsin kaltaisesti. Kuinka moni sinikeltainen on Lontoossakin ihonväriltään kaikkea muuta kuin vaalea viikinki?

    Tai Tanskan 800 metrin maailmanennätysmies Wilson Kipketer?

Eduard Hämäläistä ei voi laskea varsinaiseksi pakolaiseksi, joten ainoa meitä kannatellut yleisurheilija on ollut Wilson Kirwa.

Eli lisää Jussi Halla-ahonkin hyväksymää työperäistä (ammattiurheilija kun ei ole enää kirosana) maahanmuuttoa, niin Suomi saa aivan eri lähtökohdat tuleviin arvokisoihin.

Korjattu 14.8. Wilson Kipketerin nimi.