Tiistai, 19.9.2017 
Reija
Kolumni

Tämän ajan kunnanjohtaja ei ole aidanseiväs

  • Marita Jalkanen
Moni on tainnut viime aikoina hieraista silmäkulmaa ja puistella päätä, että ei kunnanjohtajat olleet ennen tämmöisiä.

Kunnanjohtaja oli arvokas herra - josko naispuolisia olikaan.

Kunnanjohtaja, kunnanlääkäri, jokunen muu virkamies, apteekkari, kirkkoherra, isommat talolliset ja pankinjohtaja muodostivat sen sosieteetin, joka pitäjässä seurusteli keskenään.

Kunnanjohtaja istui virastossa arvokkaana puku päällä. Vähän pelottava hahmo, jonka puheille ei olisi menty vaihtamaan kevyesti kuulumisia.

Sellaisia olivat kunnanjohtajat, tai ainakin nuoren mielikuva kotipitäjän kunnanjohtajasta.

Vaan nyt ovat ajat toiset. Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen on ollut kaupungin edun nimissä valmis moneen. Viime aikoina hän on ollut sosiaalisen median mannekiinina muun muassa karvalakki päässään kaupungin viestintäpäällikön kanssa pilkillä, ja onpa hänet nähty muissakin viestinnän tempauksissa.

Karjalainen sanoi merkkipäivähaastattelussa, että kaikkeen mennään mukaan, kunhan se on laillista ja hyvän maun rajoissa.

Kontiolahden kunnanjohtajan Jere Penttilä on Kontionpolut-liikuntareitistön videomannekiini ja televisiostakin tuttu. Yhdessä kunnan yrityspalveluyhtiön uuden toimitusjohtajan Annu Ahosen kanssa Penttilä juoksee polkuja ja polkee pyörää pitkin Jaamankangasta.

Ylivoimaisen valtakunnallisen julkisuuden tavoitti tällä haavaa Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen lähtemällä ”rälläämään” mopopoikien kanssa.

Muitakin uudelle avoimia kunnanjohtajia maakunnassa on.

Voi ajatella, että kunnanjohtajan työaikaa tärvääntyy turhuuksiin ja että hän voisi tehdä hyödyllisempiä asioita.

Tämänvuotisten kuntajohtajapäivien kannanotossa Kuntajohtajat ry. muistuttelee, että kunnan johtaminen on nyt ennennäkemättömän laaja-alaista ja kuntajohtajan työnkuva sekä sosiaalisen ja eettisen vastuun toimintakenttä poikkeuksellisen laaja.

Kunnan- ja kaupunginjohtaja vastaa organisaation lisäksi jopa kunnan asukkaiden ja yritysten menestymisen mahdollisuuksista. Esimerkiksi yritysjohtajiin verrattuna kunnanjohtajan työ on myös poikkeuksellisen julkista.

Parhaimmillaan kuntajohtaja voi luoda paikkakunnalleen menestyksen eväitä, pahimmillaan mainekriisin.

Kuntalaisen näkökulmasta on hyvää kehitystä, jos kunnanjohtaja ei enää pönötä pöytänsä takana.

Tempauksilla ja somemannekiineina tavoitellaan toki kunnalle myönteistä julkisuutta, mutta kuntajohtajien aiempaa rennompi tekemisen ote kertoo myös uusista asenteista. Sosiaalista ja lähestyttävää kunnanjohtajaa voisi ottaa hihasta kiinni ja sanoa, että nyt olisi vähän asiaa.

Viime kädessähän kunnanjohtaja on kuntalaisten työntekijä.