Sunnuntai, 19.11.2017 
Elisabet, Liisa
Kolumni

Tässä olisi kaikki ainekset nälkätalveen

  • Helena Tahvanainen
Ei liene ihmistä, joka ei tiedä Antti Rinteen julistamasta kansallisesta hätätilasta. Synnytystalkoot, niihin rientäkööt, ketkä kykenevät. Vakavasti puhuen Rinne oli oikeassa. Jotain on kai vialla ja jotain pitäisi tehdä, koska Suomessa syntyy nyt yhtä vähän vauvoja kuin 1860-luvun pahimpina nälkävuosina.

Vauvoja on vielä suhteellisesti paljoni vähemmän kuin tuolloin. Meitä on 5,5 miljoonaa. Nälkävuosien aikaan suomalaisia ei ollut vielä kahtakaan miljoonaa.

Tarkkaavainen lukija ehkä huomasi tuossa ylempänä lukevan, että jotain on kai vialla. En nimittäin ole yhtään varma, onko mitään sinänsä vialla. On syytä pitää suurena onnena, ei onnettomuutena, että naiset pystyvät nyt päättämään, montako lasta synnyttävät.

Onnettomuus on se, että meille eivät kelpaa valmiit lapset (HS, 12.9.).

Tällä hetkellä on muutakin yhteyttä nälkävuosiin kuin alhainen syntyvyys. Jos nyt nimittäin elettäisiin 1800-lukua, meillä olisi hyvinkin edessä nälkäinen talvi.

Koko kesä on ollut kylmä. Kevätkesällä kylmyyden lisäksi vaivasi kuivuus, syyskesällä märkyys.

Syyskuun puolivälissä viljoista suuri osa on puimatta. Maanantain vastaisena yönä vettä tuli Valtimolla yli kuukauden sademäärä, ja sateet ovat olleet rankkoja ja päivästä toiseen jatkuvia myös Valtimoa viljavammilla seuduilla - ympäri maan.

Koska kasvukausi alkoi hitaasti ja lämmintä oli kitsaasti koko kesän, kasvukausi on myöhässä. Läheskään kaikki vilja ei olisi puintikunnossa, vaikka pellolle pääsisikin. Säätiedotus näyttää nyt siltä, ettei puimureita pystytä käynnistämään koko viikkona.

Puiminen on siitä kinkkistä hommaa näin syysmyöhällä, että sitä voidaan hyvälläkin säällä tehdä vain puolesta päivästä siihen asti, kun iltakaste alkaa nousta. Maanviljelijä ei siis voi jatkaa puintipäiväänsä aamusta, illasta eikä yöstä samaan tapaan kuin kylvöaikaan.

Ilmastonmuutokselle (ja sateisuudelle) kiitos, vastusten kesästä puuttuivat hallayöt. Ei niinkään kauan sitten halla alkoi uhata jo elokuussa, mutta nyt päästiin syyskuulle ennen kuin elohopea painui pakkaselle.

Jos vaikka halla ei lienekään tehnyt isompaa tuhoa, jyvän koko on joka tapauksessa pieni. Laatukaan ei ole ekstra, kun kasvukausi on ollut kylmän, kuivan ja märän koktaili.

Ollaan kasvotusten sen tosiasian kanssa, että koko satoa ei pystytä puimaan.

Suurten nälkävuosien jälkeen alettiin panostaa karjatalouteen, sillä se toi lisäturvaa pelkän peltoviljelyn pettäessä. Nyt on muotia solvata lihaa ja maitoa ja niiden tuottajia.

Suuri osa suomalaisista pystyy muutenkin kohauttelemaan olkiaan viljelyasioille, koska ruoka tulee kaupasta, ei pellolta. Tai niin kuvitellaan.

Yksi 1800-luvun nälkävuosien taustalla olleista sivusyistä oli Krimin sota. Yhä levottomammassa maailmassa suomalaisten viljelijöiden työtä kannattaisi arvostaa ja tukea tänäkin päivänä silkasta itsekkyydestä.