Tiistai, 12.12.2017 
Tuovi
Kolumni

Luterilaisen kirkon pitää ottaa tasa-arvo tosissaan

  • Kimmo Nevalainen
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kytee tasa-arvokapina. Hyvällä syyllä voi sanoa, että vihdoinkin!

Asia tuli ajankohtaiseksi, kun Helsingin eläkkeelle siirtyvän piispan Irja Askolan tilalle valittiin mies, televisiosta tuttu Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Valinnan jälkeen huomattiin, että hups, pääsipäs käymään: kohta ei piispakunnassa sitten naisia enää olekaan.

Naisen valinta olisi ollut mahdollinen, sillä ehdokkaana oli kaksi naista, joista toinen oli Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa. Hallamaa oli ehdokkaista ehdottomasti pätevin, lukenein ja ajatuksissaan syvällisin, mutta se ei valitsijoille kelvannut.

Jaana Hallamaata olisi kaivattu piispakuntaan kipeästi. Nykyisistä piispoista pohdittuja kannanottoja julkisuuteen tulee piakkoin väistyvältä arkkipiispalta Kari Mäkiseltä ja Kuopion pidetyltä piispalta Jari Jolkkoselta.

Muutoin piispakunnasta uusia ulostuloja ja raikkaita ajatuksia ei kuulu. Siellä näytetään ajattelevan, että parempi mennä perinteellä ja silläkin hissukseen, eihän maailman muuttumiseen tarvitse reagoida.

Viikko sitten Kotimaa-lehdessä 254 naisteologia kirjoitti mielipidekirjoituksen Akat hiljaa! -otsikolla, jonka ajatus oli, että kun kirkossa yritetään nostattaa keskustelua naisen asemasta, naisen toiseuden kokemus vesitetään ja käännetään puheeksi miehestä.

Helsingin piispanvaalin jälkimainingeissa osa kirkonmiehistä on jo kriisiytynyt, kun mies-naiskysymys on ylipäätään nostettu esille.

Viime sunnuntaina Yle Ykkösen mainiossa Horisontti-ohjelmassa puhuttiin samasta asiasta. Siinä pastori ja kirjailija Hilkka Olkinuora sanoi laittamattomasti, ettei hän ole tavannut toista organisaatiota, joka oli yhtä kiinnostunut ei vain sukupuolisuudesta vaan myös sukuelimistä.

Olkinuora myös kannatti Eila Helanderin esitystä siitä, että niille papeille pitäisi antaa homoparien vihkioikeus, jotka haluavat samaa sukupuolta olevia vihkiä. Sanamuoto tosin meni niin, että kirkon pitäisi ottaa kädet pois alushousuistaan ja levittää ne siunaamaan.

Ei siis riitä, että on ne naiset. Lisäksi on vielä homotkin!

Nais-mieskeskustelu jatkuu tulevassa arkkipiispan vaalissa, johon tähän mennessä on ilmoittautunut kaksi piispaa, yksi entinen piispa ja yksi nainen, vaikka virallinen ehdokasasettelu alkaa vasta huomenna. Se nainen on teologian tohtori Heli Inkinen, joka on opettajana Åbo Akademin yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan Organisaatio ja johtaminen -yksikössä.

Haastatteluissaan Inkinen on osoittautunut täysipäiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi, joka on sitä mieltä, että arkkipiispan vaalissa sukupuolella on väliä. Olen harvinaisen samaa mieltä.

Suomen luterilaisen kirkon jäsenkunnasta hieman yli puolet on naisia. Milloin näemme kirkossa sen tilanteen, että puolet kirkkoherroista ja piispoista on naisia?

Silloin voimme vähentää keskustelua aiheesta sukupuoli ja kirkko. Sitä ennen ei.