Maanantai, 11.12.2017 
Taneli, Tatu
Kolumni

Fortum tuottaa turvallisuuspoliittista sähköä

  • Janne Riiheläinen

Suomen valtion yli puoliksi omistama Fortum on ostamassa saksalaista energiayhtiö Uniperia. Fortum käyttää kauppaan miljardeja, jotka se sai myytyään sähkönjakeluverkkonsa Suomessa.

Kauppa myös vahvistaa Fortumin läsnäoloa Venäjällä. Uniperin sähköntuotantokapasiteetti Venäjällä on noin viisi prosenttia koko maan sähköntuotannosta. Fortum puolestaan sai viime vuonna päätökseen 4,5 miljardin euron investointiohjelman Venäjällä ja liiketoimet siellä tuottavat vajaan kolmanneksen tuloksesta.

Maakaasua paljon käyttävä Uniper on mukana rahoittamassa lähes miljardilla eurolla Venäjän Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta Itämeren alitse. Tähän asti Suomi on saanut julkisesti suhtautua putkeen pelkkänä ympäristökysymyksenä, mutta Uniper-kauppa vie sen mahdollisuuden.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja on ollut huolissaan satamien vuokraamisesta NS2-yhtiölle. Tanskan hallitus on säätämässä lakia, jolla se saisi estettyä putken kulkemisen Tanskan aluevesien kautta. EU:n itäiset jäsenmaat pitävät hanketta osana Venäjän valtapolitiikkaa ja vastustavat sitä kiivaasti. Myös Euroopan komissio vastustaa rakentamissuunnitelmia, ja Euroopan parlamentti pitää putkihanketta EU:n energiaunionin ja ”Euroopan edun” vastaisena. Fortumin kauppa tekee Suomesta tällaisen hankkeen rahoittajan ja edistäjän.

Fortum on aiemminkin ollut keskellä turvallisuuspoliittista kuohuntaa. Fennovoima-hankkeessa venäläinen osapuoli sai hankittua lupaprosessiin lisää aikaa Migrit Solarna -vedätyksellä, ja jatkoajalla Fortum päätti lähteä mukaan. Fortumin piti saada vastineeksi ostaa Venäjältä vesivoimaa, mutta tämä alun perin ehdoton ehto mukaan lähtemiseen ei ole toteutunut. Silti Fortum on edelleen mukana Fennovoimassa.

Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta arvioi, että jos Fortum olisi kaatanut  venäläisille hyvin tärkeän Fennovoima-hankkeen, olisi asiaan palattu tavalla tai toisella Fortumin Venäjän toimintojen kautta. Venäjän heikko oikeusvaltio antaa runsaasti mahdollisuuksia tehdä energiayhtiön toiminnasta kannattamatonta.

Tynkkynen arvioi myös, että pelkästään ymmärrys tällaisesta mahdollisuudesta on omiaan paimentamaan päätöksentekoa.

Suomelle tilanteen tekee vielä hankalammaksi asymmetrisyys, jossa meille venäläinen energia eri muodoissaan on tärkeä asia, mutta Venäjälle vienti Suomeen vain pisara meressä. Venäjä on myös osoittanut jatkuvasti laittavansa tarpeen tulleen poliittiset edut taloudellisten etujen edelle.

Keskinäisriippuvaisessa maailmassa on mahdollista tehdä perusteltuja ratkaisuja, koska kaikki osapuolet voivat ja saavat hyötyä yhteistyöstä. Venäjän politiikka nykyisellään vain muistuttaa aggressiivista nollasummapeliä, jossa isompi katsoo oikeudekseen ottaa hyödyn vaikka kokonaan itselleen.

Suomen määräysvallassa oleva Fortumin liiketoiminta on nyt perin alttiina tälle pelille.

Fortumin koon ja tärkeyden huomioon ottaen ei ole kovinkaan kaukaa haettu ajatus, että Suomi joutuu ottamaan yhtiön tilanteen yhä tarkemmin huomioon ulkopolitiikassaan. Saman asian voi sanoa myös siltä kantilta, että Fortum on vipuvarsi, jolla Kremlistä voidaan kangeta tarpeen tullen Suomea Venäjän haluamaan suuntaan.

Aina pragmaattinen Suomi toki on todennäköisesti itsekin osannut liikahtaa haluttuun suuntaan.

Tulevina viikkoina kannattaa muuten pitää silmällä, miten Suomen hallitus asettelee kantojaan Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja on joensuulainen turpobloggari ja kotimaisen sekä kansainvälisen politiikan penkkiurheilija.